perjantai 20. marraskuuta 2009
Melkein, muttei ihan
Herra Paavo Lipponen, nyt ei saa luovuttaa, vaikka ette Euroopan keisariksi, vai mikä se titteli nyt olikaan, päässytkään.
Me muuthan tämän ajatuksen laadun jo sen syntyessä tiesimme, mutta Teille tämä taitaa olla melkoinen pettymys.
Teidän olisi joka tapauksessa jo etukäteen pitänyt tietää, ettei anna hyvää vaikutelmaa, kun akka blogissaan puolustaa kaasuhankkeitanne. Siis Teidän ja niiden venäläisten. Siitä sai jotenkin sellaisen vaikutelman, ettei valta sen tasosta riippumatta, olisikaan teidän käsissänne.
Teidän kaltaisillanne intellektuelleilla on aina ollut se ongelma, etteivät muut tajua asioita tarkoittamallanne tavalla, ennenkuin joskus aikojen päästä, jos silloinkaan.
Mutta ettehän Te intellektuelleja muuten olisikaan.
Jaksamista Teille, Paavo Lipponen! Teidän osaamisellanne ja taidoillanne varustautunut henkilö löytää aina itselleen sopivaa työtä, noin eläkkeelläkin ollessa.
Voisitte ruveta näin joulunalusaikana esimerkiksi kynttilänjalaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Päivän Paavo siis.
VastaaPoistaSillä on niin södet huulet niissä nuoruudenkuvissa. Nyt vanhana
tämä mies on sitä mitä naapurini kirjailija Herra Itse
sanoo aika hyvin kuin ranskalainen eleganssitaituri sisältä ja
ulkokuoren tapakulttuurissa silti jotain suomalaista portsaria!
Totesin, että kettuhan on oranssi päältä ja valkoinen alta ja
häntä, se millä hänet tunnistaa on samalla lailla liberaalisen
OSS ja pörrönen mutta kun tarkasti katsoo asiat päättyvät
vitivalkoiseen terään.