torstai 29. kesäkuuta 2017

Vani, Tomppa Jomppa ja Geoffrey




13 kommenttia:

  1. Toissakesänä tai onko tästä jo kolme kesää niin Tomppa kävi esaiintymässä täällä Jyväskylässä, satama-aukiolla. (Myös jokapaikan höylä, hirvittävän sympaattinen tai sympaattisen hirvittävä P. Kouivuniemi lauleli.) Koska säästän pikkuasioissa ja tuhlaa suurissa asioissa, en minä raskinut ostaa jotain 60;- dollarin lippua tähän konserttiin. Mutta paikanpäälle menin silti. Aidatun alueen ulkopuolellakin, kun kurkki, näki miten Tomppa pomppi jättimäisellä screenillä. Ja sen laulamisen kuuli ainakin penikulman päähän... voi Hitsi! Laulua tuli vaan toinen toisensa jälkeen, pitkä setti, kyllä minä ihmettelin, sehän on kai yli 70 -v, mutta eipä olisi ukosta uskonut. Pomppi koko ajan kuin pomppulelu. Ja laulo koko ajan niitä laulujaan valtavalla wolyymilla, totta kai myös Delilah'in. Kyllä oli yleisö otettu, villiintyivät... hyvä etteivät tulleet siltä kalliilta aidatulta alueelta pois, ulos...

    Ps. Mä keksin semmosenkin idean että äänitän hänen lauluaan; soitin veljelleni Markulle ja sanoin ole hiljaa: nostin puhelimeni pääni päälle ja sanoin "kuunteleppas"... Kyllä hän Walesin Tiikerin äänestä tunnisti, vaikka ei Nokian vanha epä-älykännykkä mikään Hi-Fi vehje ollutkaan. Luuli että jostain Jukeboxista hänelle musaa soitan.

    VastaaPoista
  2. Minä kuuntelin samalla lailla joku vuosi sitten Neil Youngia, kun piti ulkoilmakonsertin Kaisaniemessä. Jyräsi niin kovaa, että varmasti kuului.

    Muistelen, että 70-luvulla en pitänyt Tomppaa paljoa minään, enempi tuntui sellaiselta naisten omalta artistilta. Väärässä olin, esimerkiksi tässä Jerry Lee Lewisin kanssa lauloi hienosti. Nyt kyllä tykkään ja olen nyt kuunnellut aika paljon etenkin noita yhdessä Van Morrisonin kanssa tekemiään kappaleita. Van Morrisonia olen kuunnellut sitäkin enemmän.

    Muistan jostain lukeneeni jutun, että kun Tomppa on keikkaillut Suomessa, niin kerran olivat jonkun järjestäjän kanssa yön viihteellä. Kun palailivat aamuyöstä majapaikkaan, Tomppa lauleli Delilahia. Jossain joku rouva avasi ikkunan ja huusi vihaisena: "Luuletteko te jotain Tom Joneseita olevanne?"

    VastaaPoista
  3. Jotenkin tuosta klippisi pienonsoitosta tulee mieleen Nat King Cole. Hänhän oli pianistina parempi kuin laulajana. Vaikka laulajan olikin maailman paras. (Siis mieslaulajista ja siihen aikaan laulaneista.)

    VastaaPoista
  4. Nat King Cole on loistava, kun taas Jerry Lee Lewis on yksi rokin peruspilareita.

    VastaaPoista
  5. Tämään kappaleen soidessa

    https://www.youtube.com/watch?v=mae_NJ_12sc

    eräässä kauppalassa, jonka nimi jääköön nyt mainitsematta, teinikonvassa, suutelin ensimmäisen kerran tyttöä suulle. - Kylläpäs säpsähdin!

    Mutta on kyllä lauluesityskin hyvä.

    VastaaPoista
  6. Nostalgia ja omat muistot ovat musiikissa hieno osa. Minulle Michael Jacksonin Billie Jean on tärkeä, koska sen soidessa vietimme yhden tytön kanssa hienoja hetkiä hänen äitinsä asunnossa. Laittoi mankan soimaan, etteivät muut äänet kuuluneet.

    VastaaPoista
  7. Michel Jakson saattaa olla ihan hyvä tuohon tarkoitukseen. Mutta kyllä "Porilaisten Marssi" olisi ollut parempi. Tai miksei myös "Muistoja Pohjolasta". - Jos taas pitempään kestää, jommalla kummalla asianosaisella, kannatta levylautaselle heti kättelyssä panna kokonainen sinfonia. (On kokeiltu.)

    VastaaPoista
  8. Vai muistoja Pohjolasta, kas kun ei Metsäkukkia. Ja kyllä se koko kasetti Jacksonia taisi olla, puoltakin välillä käännettiin.

    Katselen parhaillaan South Parkia. Pojat pelaavat jotain sarjaa Baseballissa. Vanhemmat kannustavat hurjina, mutta kaikkien joukkueiden pojat haluavat vain hävitä, että pääsevät eroon typerästä pelistä. Muut ovat South Parkilaisia parempia häviäjiä ja ihan kamala järkytys on, kun kuulevat joutuvansa pelaamaan vielä jotain loppuotteluja, koska ovat niin hyviä.

    VastaaPoista
  9. Päivän kulttuuriannos on nautittu. Stanin faija tappelee jokaisessa ottelussa jotain katsomossa olevaa vastustajoukkueen isää vastaan. Hieman menee pupu pöksyyn, kun vastustajien faija on Batmanin asuun pukeutunut hirveä gorilla. Osvaltion loppuottelussa kaikki korjaantuu, South Park diskataan faijan tappelemisen vuoksi ja poikien riemulla ei ole rajoja.

    VastaaPoista
  10. Tänään olen kuunnellut mm. vanhaa suosikkiani Ian Durya ja Blockheadsia. Siitä oli sujuva siirtyminen Norman Watt-Roy:n ja Wilko Johnsoniin.

    Ihmebasistin sooloilua Helsingistä viime helmikuussa. Tallenne on huono kännykällä kuvattu.

    VastaaPoista
  11. Facebookissa teksasilaiset palvojafanit, heitä on paljon, olivat pirun vihaisia, kun suomalaiset eivät tunnistaneet, eivätkä korviaan lotkauttaneet, kun ZZ Topin Billy Gibbons äityi huvikseen soittelemaan Helsingin Aleksanterinkadulla viime vuonna. Minuakin tuollainen surettaa, housuihinsa olisivat ilosta kusseet, jos Katri-Helena olisi jollotellut.

    VastaaPoista
  12. Vaikka Saara Aallollakin on ollut oma viisitoista minuttiansa julkisuudessa, niin Billy Gibbons on todellinen maailmantähti.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)