lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kuraa, Kuraa, Kuraa...



Valitus: muusikot tekevät vanhoina ollessaan hittikappaleistaan uusia löysästi sovitettuja, hitaita versioita. Ei niitä kuuntele vanha Erkkikään ja silti se kuoli.

Televisiostakin vähän purnaan. Ohjelman nimeltään "Vain kuolemaa" voisivat perustaa sellaisille muusikoille, jotka ovat jo aivan out ja entisiä, hiipumisen rajoilla, siksi pelkäävät tulotasonsa kokevan kamalia. 

Mielenkiintoisia ohjelmaformaatteja minulla olisi tarjota. Sellainen sarja, jossa joku pöljä matkustaa ympäri Suomea tai maailmaa ja sen sijaan, että tekisi sen pennittömänä, hänellä on aivan kamalasti rahaa. Maailman kiertää yksityissuihkarilla viikossa ja kehuu, kuinka oli jännä ja opettava kokemus.

Selviytyjäohjelmia on aivan liian vähän. Ne eivät myöskään näytä tarpeeksi, mukavaa välipalaa olisi, kun näytettäisiin, miten makaavat tauolla sohvassa, palvelijat tuovat hyvää ruokaa ja vielä paukunkin ennen seuraavaa vaativaa selviytymistä. Alastonselviytyjistä en kaipaa ohjelmaa, jossa epätoivoisina raaputtaisivat kutiavia jalkovälejään.

Kokkiohjelmista minulla ei ole sanottavaa. Gonogokkigastronomiaa on ihan riittävästi. Kunpa ei tulisi sotaa, eikä tappaisi kaikkia tv-kokkeja.

Sellainen panttilainaamo-ohjelma, jossa liikkeenharjoittaja kusettaisi asiakkaitaan aivan kamalasti, veisi niiltä suorastaan viimeiset, olisi taatusti suosittu. Van Goghista maksaisi kymmenen dollaria ja Picassosta puolet siitä, kun kuva on niin epäselvä, eikä aihe ole juuri tällä hetkellä suosittu. Jotain epämääräistä tarjoavan heittäisi kovakouraisesti ulos ja vielä ampuisi pelottelulaukauksia perään.

Huutokauppatsaari voisi suosiolla viedä ne surkeat purkkinsa kaatopaikalle.

Suloisten eläinohjelmien rinnalle voisi tuoda formaatteja, joissa elukka puraisisi omistajaltaan jalan irti ja tuhoaisi maallisen omaisuuden.

Kykyohjelmiin voisi palkata maailman supertähtiä ja sitten vuodattaa kyyneleitä, kuinka emme yhtään arvanneet sinun voivan osata mitään.

Viihdeohjelmien käsikirjoittaminen on ajanhukkaa. Kokonaan tai lähes kokonaan käsikirjoittamattomat sketsipäljäykset tai hauskaa huumoripuhetta sisältävät paneelit, joissa samat jokapaikan mäntit, eli julkusenmulkut, hölöttävät , ovat ehdottomasti kaiken ohjelmiston suola.






9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä, mutta minä olen katsellut Areenasta vanhoja Mutapainin ystävät-jaksoja ja sen alussa kuraa, kuraa laulavat. Sarja on ihmetyksekseni edelleen minusta saakutin hyvä. Kriteerinä se, etten ole nauranut pitkään aikaan yhtä paljon, sarja on hauska!

      Poista
  2. Vasta nyt oikeasti luin tämän pakinan (minulla on ollut menoja). Kyllä täytyy sanoa että ON TAATANAN HYVÄ! En muista koska olen viimeksi näin paljon hihittänyt...?

    VastaaPoista
  3. Kiitos Mikis , televisio inspiroi.

    VastaaPoista
  4. Kokit ohjelmineen voisi pistää vartaaseen, muutenkaan en juuri katso teeveetä, juhanuuksena ei näkynyt edes mustavalkoista suomifilmiä, mikä on melkein ainut koko kesänä mitä vahtaan. Netflixistä kunnon elkuvia ja luontofilmejä. Kaunista kesän jatkoa Rikhardille toivotellen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Irja! Suomifilmejä, ainakin sotilasfarsseja on Areenassa kokonaisina. Aika hyvä oli sieltä katsomani dokumentti niiden teosta. Kuvaaja päivitteli Hannes Häyristä, totaalimulkkua, joka ohjatessaan potkaisi Lasse Pöystiä, joka ei jostain suoriutunut tarpeeksi ripeästi.

      Poista
    2. Hah, hah, en uskoisi Hanskista, mutta toisaalta monet koomikot ovat aika veemäisiä. Chaplin oli aikas hankala yksityiselämässään ja Nicholsonin Jaskakin on ollut oikea piru mieheksi, enkä usko että olisi pelkkää mustamaalausta.

      Poista
    3. Hannes Häyrisen haastatteluja on mukava kuunnella. Pärskyyttää mukavasti, joka toinen sana on kirosana. Chape ei todellakaan ollut yksityishenkilönä mikään herran enkeli. Ehkäpä kova lapsuutensa vaikutti. Brando sanoi häntä ilkeimmäksi tapaamakseen ihmiseksi, mutta siitä on vaikea sanoa, kummassa oli enemmän vikaa.

      Poista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)