keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Kollaa kesti - ja se bändi oli ihan tajuttoman hyvä.



Bändi tuotti kaksi tohtoria ja yhden Eppu Normaalin. Lenita Airisto kieltäytyi silloin, vanhoina hyvinä aikoina, antamasta Levyraadissa yhtään pistettä bändin Kirjoituksia kellarista kappaleelle. -"Minä kirjoitin omaa kirjaa, mun omasta elämästä..."





10 kommenttia:

  1. Muistan sinun suhtautuvan Eppu Normaaleihin vähän nyrpeästi; älä suotta. Minä en sillain musiikki-ihminen ole että osaisin nuotinpäälle kuunnella mitään musiikkia (pois Kemppisen taidot minusta, siirtyköön ne takaisin Kemppiselle), soul-blues-jazz-rokkia-pop-tms:sta kriittisesti: itse asiassa kuuntelen klassista musiikkia mieluummin. Eikä tämä ei missään mielessä ole arvostusjuttu! Ei! Sitä on vitusti huonoa ns. klassista musaa ja vielä vitusta enemmän hyvää ns. populäärimusiikkia. - Jos nyt tällainen jako tehdään...?

    (tekee. erilaisia jakoja. ja ottaa välillä punkkua.)

    Tykkään kirjallisuudesta. Jos istuisin Levyraadissa - edellyttäen että joku hullu sellaista vielä vetäisi - ja ilmoille paukahtaisi joku musiikin suhteen karmea renkutus... jossa olisi aivan upeat sanat... niin pakko minun olisi antaa sille 9 1/2 pointsia. - Niin paljon sanat minulle merkitsevät. (Paitsi tzinfsutzaaniksi lauletuissa parittelulauluissa.)

    Aloitin Epuista... lopetan Eppuihin. Ei se mikään kauheen hyvä yhtye ole eikä ne sananoituksetkaan kovin hyviä ole, mutta... minusta se on ihan hyvä tahra Suomen ns. "kevyen musiikin" taivaalla. Omaperäinen. Ja vaikka en oo yhtäkään ko. yhtyen jäsentä ns. "luonnossa" eli livena tavannut, olen kuullut heistä paljon, noistan Syrjän mukuloista.

    Kerron joskus, jos muistan. Nimittäin mun paras Kankaan Paperitehtaan ystäväni, välillä myös pääluottamusmiehenä toiminut Jussi, asui heidän naapurissaan Jyväskylän Mäki-Matissa, Kortesuonkadulla, kun oli lapsi. Kun oli lapsi... ja täynnä viattomuutta, vielä! Hän mulle niitä juttuja kertoi, että "vittu, kun olivat villejä...", vaikka ite pikkuveljensä Eeron kanssa, pankinjohtajan poikia kumpikin, tiirikoivat naapuriomakotitalojen kellarinikkunat auki ja hörppivät kotiviinit parempiin, n. 14-vuotisiin suihinsa... No, maksakirroosiin Jussi ehtikin kuolla ennen kun täytti 50 -v.

    Ps. Tuo Mikon (= Pantse) pikkuveljelleen Martille konstruoima ja rakentama "martintappokone" on oiva osoitus veljesten omaperäisestä luovuudesta. Mistään huumoristahan siinä ei ollut kyse. Ei!

    Pss. Äsch, anteeksi monisanaisuuteni. Minulla taitaa olla rakkovaiva?

    VastaaPoista
  2. Tämä on klassikko

    https://www.youtube.com/watch?v=tg8XM-9qqvc

    Monet tätä laulua ovat yrittäneet kopioida, harvemmat onnistuneet, useimmat ovat seonneet, erakoituneet Torron suolle ja rupeneet lukemaan hebreaa vasemmalta oikealle, tai muuttaneet luostariin/nunnalaan... kukin tietysti sukupuolensa mukaan. Kaikki ovat tehneet henkisen pankrotin. Laulut on laulettu. Eivät lapset, kun leikkivät, enää laula "missä Musta Köksä on", tai aikuiset eivät laula karaokeassa “La musa novarese" tai "Aikuinen nainen mä oon". Eivät, eivät.

    Lähde: Günter Grass: Peltirumpu (Die Blechtrommel)

    Ps. Ehkä toiseksitärkein, tai ainakin kolmanneksi- kirja mitä olen lukenut.

    VastaaPoista
  3. "Kirjoituksia kellarista" on kyllä vähän, miten sen sanoisi... miksi sitä sanotaan kun ihminen mokaa... (hmnh, multa katoo sanoja) kyse on tyylirikosta mutta mikä on tyylirikon tyylirikko, sitä etsin?

    Voi Perse. (kun ei muista)

    Fellinin Amarcord filmissä vanha ukko kiipee puuhun (sypressi?) eikä suostu tulee sieltä alas. Huutaa vaan kovalla äänellä: "Minä haluan naista!" voglio una donna

    Ma luulen niin, että samoin vanhat koirasvariksetkin raakkuvat, kun kevät pakkaa päälle, ja he istuvat puiden oksilla. Me vaan emme ymmärretä heitä.

    (Osaan vähän espanjaa. Ja pikkasen latinaa.)

    VastaaPoista
  4. Tottakai tuo Kollaa Kestää on vähän raakile, sehän on maamme punkin ensimmäisiä. Ja nuoria olivat. Minusta kuitenkin lahjakkuus kuuluu heidän kappaleistaan. Tohtorit eivät toki jatkaneet musiikkialalla.

    Muistan joskus Eppujen jotain konserttia irvailleeni, mutta ainahan minä olen bändistä tykännyt. Välillä se tosin tuntui liian puhkusoitetulta, kuuntelin sitä ja radiokin soitti kamalan paljon. Nyt huomaan taas voivani yhtyettä kuunnella. Ja sen uuden dokumentin bändistä käyn katsomassa, jos osuu sopivasti.

    VastaaPoista
  5. Vielä että Eppujen levystä Maximum Jee Jee tykkään yhtenä parhaistaan ja osin se johtuu sitä, että se ei vielä ole niin hiottua kuin myöhemmin. Siinä on otetta.

    VastaaPoista
  6. Epuissa - siks mä heitä diggaan - on niin karheaa (mustien Aukkojen madonsyömää?) itseironiaa, että ei siitä voi olla. (siis tykkäämättä) Äijät jatsaa! Äijät vaan jaksaa jatzata! Miksi? - moni epäluuloinen kuuntelija saattaa kysyä tässä kohtaa... no, siksi kun äijät syövät sitruunoita! Tosin Martti välillä joi myös sitruunoista puristettua meskaliiniakin... Mutta kukapa ei välillä käy Alkossa ja osta sieltä chileläistä punnkkua, sanoppas se? ... kun juna vie hiljaista miestä kohti Haabarandaa. (jossa on mm. hyvä vessa)

    Heinon Heikki, jo ex-mennyt kankaalainen (tavallaan koko Kankaan tehdas on ex-mennyt, mutta se on toinen asia) niin kerran kyrpiintyi siihen kun kaikki aina kertoivat missä vitun kaukaisissa maissa olivat kesälomallaan käyneet... Niin. (Ja tämä on sanasta sanaan totta, tämän minulle, tosin vähän eri sanoin kuin Heikki, taksikuski mulle kertoi...) Heikki... hän oli poikamies, asui kaksin 90 -v. vuotiaan äitinsä kanssa Muuramessa, oli kauhee hörppimään näitä väkeviä Alkon pullottamia viinejä, välillä myös töissä... niin kerran kun hänellä alkoi kesäloma, hän tilasi taksin. Ajoivat E-4 tietä Haaparantaan. Ja tulivat takaisin. (Maksoi jotain 630;- markkaa senaikaista rahaa.) Kun kuulin tästä, kysyin Heikiltä "mitä sä siellä teit?". Heikki sanoi: "Kävin ulkomailla. Niinhän ne muutkin." sit se lisäs "Kusella minä siellä kävin". - Ps. Potkut sekin töistä sai kun ei kännipäissään enää muistanut onko kotona vain töissä. Ja alkoi vuoromestarillekin tarjoo paukkuja. - Niinpä niin. Siihen aikaan dokaaminen töissä ei mikään kauhee virhe ollut. Kaikkihan dokasivat. Kaikkein eniten Vuorineuvokset, heillä oli ne piiiiiiiitkät lounaansa. Muistan senkin kun kerran Jarkka tuli Takon tehtaaalle ihan ympäripäissään, oli iltavuoro, ja Jarkka halusi näyttää selvemmältä kuin se oli... se oli lukevinaan Tiedontaja -lehteä. Vuoromestari kun tuli jakaa meille hommia, se Jarkan kohdalla pysähtyi ja... sanoi että "käännä tuo lehti edes toisinpäin". Se kun oli ylösalaisin. - Mutta ei se siitä sen kummempaa meteliä nostanut.

    VastaaPoista
  7. Takossa me aina pelattiin Sököä. Kun se oli niin saatanasti kiellettyä, me kerran yövuorossa mentiin hissiin pelamaan. (= valtavan iso hissi, tavarakuljetuksiin tarkoitettu) Pantiin tulitikun pätkä kakkos ja kolmoskerroksen painikkeiden väliin: siihen se hissi jämähti kerrosten väliin. Poltettiin tupakkaa ja pelattiin. Ei aikaakaan kun vuoromestari rynkytti hissin kakkoskerran ovea ja huusi: "Avatkaa!". Me vaan pelattiin ja nokiteltiin. Sit se vuoromestari juoksi hissin IIIskerran ovelle ja huusi "Avatkaa. Kyllä mä tiedän että te siellä olette". Ei mee silti avattu. Pelattiin vaan, ja aikamme kun oltiin pelattu, kerättiin kolikkomme ja setelimme ja kortit veks ja lähdettiin sieltä vittuun, kukin omalla työplaanilleen. - Hmnh, aamuyöstä se mestari tuli ja käveli ja mulkoili meitä vihaisen näköisenä, ja puhisi. Mutta ei sanonut mitään.

    VastaaPoista
  8. Minä muistan, kun lukiolaisena kävin ekan kerran ulkomailla. Ruotsin risteily se oli ja muistan Tukholman saaristoa katselleeni innostuneena: "Saatana, nyt on tämä poika lähtenyt ulkomaille!"

    Olen usein kehunut, etteivät flunssat iske minuun kuin hyvin lievinä versioina, eivät ole vuosikymmeniin iskeneet. Nyt olen kuitenkin ollut hyvin kipeä, horjun kun kävelen, jalkoihin sattuu ja joka puolelle. Sohvalla olen telkkarin edessä maannut. Villapusero ja talvitakki minulla on ollut päällä, lisäksi kaksi peittoa. Kurkkuun ja keuhkoihin sattuu, yskittää kuin hallituksen politiikka yskii. Nyt näyttäisi tällä hetkellä hieman helpottavan. Saakeli, meni hyvät ylityöt hukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdy! ystävä kallis.

      Tai helppohan tämmöistä on sanoa. Mutta oikeasti toivon että et nyt ihan vielä kuolisi.

      Poista
    2. Kiitos Mikis, kyllä tämä tästä.

      Poista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)