torstai 17. marraskuuta 2016

Sirkuspellet maailmaa pelottaa


Turkkis on tiikerin, alla lammas sanoo määä...

 

6 kommenttia:

  1. Kerran yks ihminen rupes vittuilee mulle töissä. Sanoin sille että "älä viitti vittuilla mulle, em mä sua pelkää, sä oot lammas, oot vaan suden nahka päällä". Ei se siitäkään oikein tykännyt. Kummallista? Kun sitä vain yrittää sanoa asian mahd. kohteliaasti.

    Tuo laulu mieleeni sen toi. Vaikka en ole oikein digannut Davea koskaan enkä ymmärrä että Tiikeri Lammasnahkaviittaan pukeutuisi? Kaikkihan tietävät, myös me luonnontieteilijät, että tiikerillähän on nimenomaan kamalasti isoja mustia täpliä. (Pantterit ne ovat juovallisia, nuo penteleen puumamaiset pedot, kuin Anttilasta ostetut miesten pyjamien housut.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää lyriccaa Dave kirjoittaa. Täytyy myöntää. (Kuuntelen häntä nyt uudestaan.) Osaa laulaakin. Myönnettävä. Mutta tuo kauhean pateettinen taustamusiikki särkee korvia. Akustinen kitara ja laulu olisi paremmin stemmannut tässä.

      Ps. Taidan alkaa digata Davea. nimimerkki "onhan niitä huonompiakin"

      Poista
    2. Tämä on minulle yksi rakkaimpia levyjäni. Silloin ihan nöösipoikana ollesna, 70-luvun alussa, tämä oli minulle mielenräjäyttävää. Aikana, jolloin ei ollut kuin mitälie katrihelenoja ja muuta muussia.

      Taustoista en osaa sanoa, mutta kyllä tässä maamme huippumuusikot ovat asialla. Pekka Rechardt soittaa kuis ollakaan selloa, sitten on Sakari Kukkoa ja Måns Groundstroemia sun muita.

      Dave kirjoitti ja teki nämä kai silloin aikanaan hyvin nopeasti. Ikinä en näihin kyllästy. Daven kolme tai kuus ekaa levyä ovat aina sydämessäni. Ilmestyiköhän se singlenä, mutta tämän laitoin broidin muistolle.

      Poista
    3. Uskon, että broidisi tavallaan kuuli tämän. Ja sun koko surusi määrän. Daven kipale on oikeasti hieno: mies, sanat ja kitara.

      Poista
  2. Nuorena miehenä, etten sanos nöösinä, olen kerran istunut tähtien pöydässä nyt jo entisellä Elmupolilla, mutta en minä siihen ängennyt, ne tähdet tulivat minua myöhemmin, kun oli iso pöytä. Muistan ainakin Dave Lindholmin, Albert Järvisen, Hasse Wallin, Pelle Miljoonan, Pedro Hietasen...ja nyt en enempää muistakaan, saattoi siinä joku muukin olla.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)