keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Otsikoit, joit en nähny noit



Näitä otsikoita en tänään lehdistä lukenut.


Bumtsi Bum alkaa uudelleen - juontajiksi kahdeksan Marco Bjurströmiä! -  Kolme Jörn Donneria vielä miettii.


Poliisi pidätti kaikki Vain elämää-tähdet: "Peloittelivat lapsia klovneina!"


Narkomaanilta rajua kritiikkiä: "Minut pidätettiin vain huulirasvani vuoksi!"





27 kommenttia:

  1. En tunne sinua. Pidän sinusta. Ne on kaksi eria asiaa.

    Olet kokenut lapsena kovia (?), minulla on sellainen käsitys kun olen lukenut kertomuksiasi, tai fragmentteja ne ovat olleet, ei minulla ole oikeutta vetää niistä johtopäätöksiä. Enkä vedäkään.

    Kaikki mitä kirjoitat, kommenttisi, lähentävät minua maailmaasi, se on hyvä asia. (Etenkin armeijajuttusi minua naurattavat! Isobroidini oli merivoimissa myös. Ja kertoi kummallisuuksia.)

    Iineksestä pidät, hyvä että pidät. Hänelle et sano vastaan vaikka olisit eri mieltä, joskus kiemurtelet kuin väärin solmittu merimiessolmu. Enkä minä näsäviisastele! Sinussa on yksi hallitseva hyvä puoli ja yksi hallitseva huono puoli, tiedätkö mitkä? Tai väliäkö sillä mitä ne ovat, ne ovat vain minun käsityksiäni sinusta.

    Mielestäni huonoa sinussa on se, että rähjäät ihmisille jotka ovat eri mieltä (esim. poliittisesti/tai mistä tahansa) kuin sinä. Haluat loukata heitä, sitä enemmän mitä vähemmän pidät heidän ajatuksistaan, ja verbaalisesti lahjakkaana ihmisenä, hyvin lahjakkaana, totta kai onnistut loukkaamaan heitä. Mutta... mitä järkeä siinä on?

    Positiiviset puolesi, verbaalisuutesi lisäksi, on käsityksesi musiikista, se on elävää. Intohimosi tiettyyn musiikkityyliin (genreen?) kumpuaa - en tiedä mistä, mutta vakuuttavaa on. Vakuuttaa!

    En tunne sinua, pidän sinusta, kyllä se on sama asia.


    Ps. Kirjoittanut ihminen klo 21:31 joka on juonut pullollisen hyvää punaviiniä (Casillero del Diablo) ja on täynnä sentimentaalisuutta. Kun hän - tuo ihminen - yrittää katsoa ikkunasta ulos, ei hän näe mitään. Ai miksikö? Koska hänen ja lokakuisen maiseman edessä on Marimekon verho: vihreällä pohjalla valtavan isokokoisia punaisia palloja. Kuin Mars -planeettoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merillä... muistan, muistan muistan... sähköttäjämme eli Kipinä, joka Kielin kanavalla oli ostanut kaksikymmentä pulloa whiskyä ja oli juonut niistä - kun tultiin Biskajan lahdelle - yli puolet, sähkötti MAYDAY MAYDAY. Eli kaikki laivat, jotka kuuluvuusalueella olivat, lopettivat muun sähkötyksensä. Samoin tietysti merivartiolaitokset. Kaikki. Tämä meidän laivamme M/S Actinia sähköttäjä siis oli lukinnut itsensä omaan koppiinsa, ja koko ajan tiittasi MAYDAY MAYDAY... Kun kaikki, aivan kaikki olivat ottaneet häneen yhteyttä, tietysti myös tiitaten että MISTÄ ON KYSE, tämä vastasi heille: FUCK YOU ALL.

      pS. Se vaati aikamoista rynnäkköä sen sähköttäjän hyttiin, oli muun muassa murrettava se ovi auki, ja yliperämiehellä oli pistooli esillä. Se vaan oli tulut juoppohulluksi se Kipinä, se oli neutralisoitava. Putkassa se sitten olikin siihen asti kun päästiin Kanariansaarille, siellä bukrattiin, ja meille tuli lentokoneella uus sähköttäjä, Buenos Airesista. Entinen vietiin hoitoon Helsinkiin.

      Poista
    2. bukrattiin = bunkrattiin

      Poista
  2. Kiitos, Mikis, analyysistasi. Minä aina joskus innostun kertomaan itsestäni, jälkeenpäin sellainen kaduttaa. Rähjääminen ja haukkuminen ovat typeriä, mutta pyrin kohdistamaan ne vain asioihin ja anonyymiin ajattelijaan. Sillä lailla katupoika olen, että tiedän, ettei läpi saa perhanaa päästää ja täältä pesee myös. Verhoa raottamalla se paska maailma sieltä ulkoa näkyy, minäkin pidän verhot kiinni. Tommoset vihreet yksväriset näkyvät olevan. Kun asuimme Urjalassa, faija oli töissä Marjatta Metsovaaran tehtaalla.

    Kipinän unelma oli varmaan ennen viimeistä titausta: "Kunpa joskus saisi MAYDAYN laittaa ja olla sankari!"

    VastaaPoista
  3. Heh, bluesia en vähään aikaan ole kuunnellut, olen tällä hetkellä jämähtänyt tähän. Jagger saa tuossa Dylanin jopa nauramaan, se ei yleensä onnistu.

    VastaaPoista
  4. Laivalla oli varusmies kipinänä. Häneltä saimme tietää, ei meille sitä kerrottu, että jahtaamme nyt venäläistä sukellusvenettä. Ankkuroimme yhden merelle ankkuroineen venäläisen kauppalaivan viereen ja möllötimme, me varusmiehet aloimme onkia. Kauppalaivoja kuulemma käyttivät tukialuksina.

    VastaaPoista
  5. Nämä maailman tapahtumat eivät minua kiinnosta, arabikevään viljaa on synkkää leikata. Mutta aivan kamalasti minun tekisi mieleni tietää, mitä Dylan tuumii Nobelistaan. Voi hän sen vastaanottaa, mistä sen tietää, eikä sitä kukaan osaa arvioidakaan, ennen kuin näkee. Vastais nyt niitten Nobel-ämmien puheluihin, niillähän menee hermot.

    VastaaPoista
  6. Laivalla oli ylipursimies Määttä, joka laittoi oululaista kaveriani, oikeaa merenkävijää, hommiin. Kaverini sanoi usein ylipursimiestä matkien: "Mihis työ määttä?" - Minä lisäsin siihen: "Mitäs työ täättä?"

    VastaaPoista
  7. Vähän löysä esitys, jengi ikään kuin aristelee äänityssektiota.

    minäkin olen katupoika

    Punk, he tekevät sen itse. Kerran näin jossain teatteriesityksessä kun Puntti Varonen oli sidottu nilkoista kiinni ja roikkui pää alaspäin. Se oli tämä "Pete Q". Ajattelin silloin että "O-hoh!".


    Toisaalta, Birgit Kronström laulaa tämän alkuperäisemmin. Ja Tauno Palo on tässäkin Tauno Palo, Mr. Suuri.

    https://www.youtube.com/watch?v=8o-qoqWgRMc

    VastaaPoista
  8. Pelle Miljoona Unitedin olen nyt nähnyt pari kertaa parin viime vuoden aikana. Tuo Tumppi Varonen siinä soittaa. Toinen kerta oli mukava yllätys, olivat kotibaariini tulleet esiintymään. Hieraisin vielä humalaisia silmiäni, kun huomasin miksaajana olevan yhden ystäväni.

    Birgitin esitys minua hieman nauratti. Aluksi on kuin pulimuija, sitten muuttuu hienostuneeksi oopperaääniseksi laulajaksi. Ristiriita on kutkuttava.

    VastaaPoista
  9. Tätä taas, vaikka noin kolmannen kerran teille ehdotan "syksyn lauluna", niin kumminkin...

    pidän puudeleista jotka syövät sukkia, nami nam

    Ps. Tapasin herra Konttisen kerran Forssassa. (Missäpäs muuallakaan?) Harvoin niin fiksun ihmisen kanssa olen jutellut. Puhuttiin kaikenlaisista.

    Mä luulen, että Konttisella on tietty rooli, jonka tietää itsekin, että hän haluaa laulaa koska ei osaa laulaa. (Freeceelancerina teki ohjelmaa johonkin radioon. Annoin oman haastatteluni. Se leikattiin siitä ohjelmasta pois. Hyvä oli, että leikattiin. Koska ei minulla mitään sanottavaa ollut.)


    VastaaPoista
  10. Kutkuttavuus... se minua juuri kiehtoo! Siis minulla on käsittämättömän huono musiikkimaku, poisluettuna Shostakovitsh, mutta juuri sen takia musiikkia kuuntelenkin! Ja lyriikan takia! Sanoittajana Reino Helismaata ei kukaan pysty ohittamaan. ('Läheltä piti' joskus Junnu.) Kärki taas sävelsi (pianonsa uumenista) mihkä sanaan tahansa osuvan nuotin. Se oli jotenkin ihanaa aikaa... (kun Kekkonenkin oli vasta pääministeri!)

    Joo.

    VastaaPoista
  11. Suklaamuna, eikö sen pitäisi olla suklaasydän?

    Tottakai Moog Konttinen osaa laulaa, mikään mitä häneltä olen kuullut, ei ole ollut huonoa. Klassisen länsimaisen laulun, etten sanoisi laulelmien, kriteerit ovat tietysti toiset.

    Meinasin ärsyynytä, kun joku 3c-luokan kirjallisuuskriitikko, taisi olla Hesarissa, kertoi, ettei Dylanin naukumista halua kuunnella ja valitsee aina Hendrixin All along the watchtowerin. Onnea vaan kriitikolle, sitä hän tarvitsee, koska ajatus ei ainakaan riitä. Jimin suuruutta ei kukaan kiistä, mutta lauluääni ei hänelläkään ollut Caruso-asteikkoa. Ja tukehtui pullaan melko nuorena. Jos Jimi olisi tuollaisia kriitikoita kuunnellut ja lukenut, ei olisi varmaan lainkaan uskaltanut kitaraansa soittaa.

    En minä loisteliaalla musiikkimaullani voi enkä halua ylpeillä. Helismaa on tietysti parhaassa a-ryhmässä, samoin Kärki. Junnustakin tykkään.

    Ja siitä, että kekkonen oli ministeri vain. (alun basso ja sovitus ihan kauheita iskelmä-virityksiä). Nyt kun tarkemmin kuuntelin, niin ihan paska kappale.

    VastaaPoista
  12. "Merta ennen muinoin seilasin, tauti iski yössä tropiikin, mutteri kun päästä lähti, syntyi alan tähti... pätkä iskee kaikkein taajimmin." tms.

    Lyriikkaa siinäkuin Donovanin lyriikka.

    Junnu ihmisenä oli valtavan sympaattinen. Niinkuin sellaiset alkoholistit, jotka eivät ole agressiivisia, ovat. Ei koskaan sanonut kenestäkään ihmisestä pahaa - paitsi ajatteli. Hän oli valtavan hyvä assosioimaan tilanteita. Tapahtui mitä tapahtui, tahansa.

    Ps. Tästä huulesta tykkään... Oltiin menossa Tampereelta Savonlinnaan, kyse oli siitä että TTT:n "Tukkijoella" näytelmä esitettiin oopperajuhlilla. Matkasimme sinne bussilla. Bussissa jätkänäyttelijät, ei naiset, pelasivat bussin takaosassa sököä. Olin siinä hyvä, ei me isoilla panoksilla pelattu, mutta voitin silti aika kasan kolikoita. Esko Roine koko ajan hävisi. Yht äkkiä se sanoi, ilman että se mun mielestä liittyi yhtään mihinkään, että: "Mikko Mikko, älä koko aikaa hipelöi sitä vetskariasi. Vai luuletko sinä kiihoittavasi kullinpäälläsi minua?". Koko korttijengi alkoi nauraa. Vähänkös minä punastuin.

    Emmä tiennyt mistä oli kyse?

    VastaaPoista
  13. Tykkään ja kunnioitan näitä sinun kulttuurielämän muistelujasi. Voi saatana, ikäni olen elänyt vain kaltaisteni junttien parissa. Eikä tämä ole mikään piruilu, tykkään itseäni älykkäimmistä tai muulla lailla osaavista ihmisistä.

    Roine oli kyllä vähän ilkeä, iski suoraan munan päähän, kun ei muuten pärjännyt.

    VastaaPoista
  14. Minä itse en ole tehnyt mitään merkittävää mutta pystyn juttelee kenen tahansa ihmisen kanssa, ei se minusta ole merkittävää. Olen jutellut niin Kekkosen ("päivää, herra Presidentti") kuin myös Saarikosken Penan kanssa ("sun veljes Ismo jäi mulle velkaa ei kun minä jäin hänelle velkaa satasen..." "älä nyt", sanoi Saarikoski Pentti ja silitti tukkaani. Kalle Holmbergia vedin kerran parrasta kun mun mielestä se oli ihan Pukin näkäinen ukko, kyllä se ihmetteli. Meni kerrankin sanattomaksi... Kyllä minä erilaisia asioita muistan, en kaikkea toivottavasti, enkä muistakaan.(Vittu, kerran uitiin jossain järvessä, se oli Pielisjärvi ja kyseessä oli Joensuun kulttuuripäivät, niin kriitikko Pekka Tarkka meinasi hukkua. Sillä kun oli kengät jalassa kun ui. Me muut oltiin alasti, myös kirjallisuutta opiskelevat naiset, ja Mirjam P.)

    Se oli kyllä ihanaa aikaa! Ei sen takia mutta muuten. Tapasin Kirstin.

    VastaaPoista
  15. Minä en tuollaisia ole kokenut. Dave Lindholm tuli kyllä pari vuotta sitten Helsingin asemalla vastaan ja meinasin moikata hänelle kuin hyvää paremmalle tutulle. En kuitenkaan moikannut.

    VastaaPoista
  16. Asioista ja asiakkaan haaroista mitään piittaamatta, en muista olenko tätä koskaan linkannut. Mutta hyvä hyvä biisi ja maailman kaikkien aikojen ihanin nainen, Nykyajassa ainakin, Paulette Goddard, Jaskan kera. Siis tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Chape on hieno ihminen. Hyvin hieno. Enkä tuota tyttöäkään nimittelisi epä-esteettiseksi. (Ehkä... no... 10+.)

      Poista
    2. Ps. Voimistelunopettajani, Hirtsu - maaotteli muun muassa Lontoon olympialaisissa - inhosi minua. Koska "kemiamme" eivät synkanneet. Mutta ammattilainen hän voimistelun suhteen silti oli: minulle hän sanoi että "kun yhtätoista ei voi antaa, pakko antaa sulle vaan kymppi". Miksikö hän minulle niin... no siksi, että rekillä veivasin yhdenkäden jättiläisiä, mennen tullen - siis myös kääntöotteella, ja nojapuilla (se on olympilaisten C-osaa) seison yhdellä kädellä. Kyllä äijä ihmetteli. Ja vielä enemmän ihmetteli kun heitin hyppytelineeltä (viuh viuh vaan) puolitoistakierteisen voltin takaperin samalla purkkaa syöden... Vittu, kun ihmetteli. Mutta se siitä. Aikoinaan ei mulla torkkarissa mitään muita kymppejä ollutkaan kuin Liikunta. Biologiastakin, saatana, vaikka tiesin enemmän kuin opettaja, sain vaan ysin. Kun en mää tuntenut niitä lintuja.

      Poista
  17. Kerran, Otanmnäen lintutornin vihkoon, kirjoitin että "taisi tässä lentää pari Albatrossia mun yli"... Ei ne uskoneet. Seuraavalla viikolla kirjoitin siihen vihkoon: "Kaksi strutsia käveli tästä ohi." Ei ne taaskaan.

    Ps. Otamäen altailla oli muuten paljon Sudenkorentoja, siis Odonaatteja. Heitä osasin määritellä. Mutta linnut, linnut... en oikein tunne heitä? "Lentäkäättekö minun luotani pois, oh ei"?

    Linnut ovat muutenkin outoja eläimiä. Koko ajan katsovat, nokka pitkällään, mitä sä teet. Ikään kuin ihminen nyt mitään kummallista tekisi. Linnut ovat vaan niin epäluuloisia!

    VastaaPoista
  18. Albatrossit ja aarnikotkat minäkin olisin uskonut, mutta strutsit tuntuvat liioittelulle.

    VastaaPoista
  19. Nykyaika on minusta kaikkein paras elokuva, minkä olen nähnyt. Vanhassa elokuvateatteri Areenassa sen kävin ensimmäistä kertaa katsomassa ja vissiin tuohon Pauletteenkin silloin pikkupoikana rakastuin. Paulette meni sittemmin naimisiin sen "Länsirintamalta ei mitään uutta"-tyypin kanssa.

    VastaaPoista
  20. Remarque, tai miten tämä ranskaksi kirjoitetaan, hieno kirjailija. Pidän enemmän hänen kirjastaan "Yö Lissabonissa". Se on toivottomuutta täynnä. Célinen "Niin kaus kun yötä riittää", on vähän samanlainen.

    "Nykyaika" on totta kai kaiken kritiikkinsä arvoinen leffa. Upea kuin mikä.

    VastaaPoista
  21. Chaplinista väkisin tulee jotenkin mieleen Mark Twain. Ameriikkalaisia neroja. Toinen tosin syntynyt Lontoossa. Ja toinenkin putkahtanut kohdusta ties missä, en tiedä. Tämä kolmas koomikko, tämä Donald Trump, olisi saanut jäädä vain "pilkkeeksi isän silmäkulmaan". Harmi, että ei näin. Ja harmi että siinä isä-Trumpin kondomissa oli reikä... (Kaikkea sitä maailmaan lorahtaakin!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta... onhan meilläkin Johan Bäckman. Että kyllä sitä tällä Vanhallakin Mantereella lorahtelee.

      Poista
    2. Amerikan Gothamilla on Batman, meillä Bäckman, lieneekö noilla suurta eroa.

      Poista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)