sunnuntai 21. elokuuta 2016

Hölkäten, joltain korkeudelta ja jollain voimalla




Olympiaiset ovat päättymässä ja on aika esittää kiitokset itsensä ylittäneelle, suuremmoiselle Suomen joukkueelle. Erityiskiitokset monille juoksijoillemme, jotka itseään säästämättä juoksivat, suorastaan uskomatonta sisua osoittaen, maaliin saakka. Unohtaa ei sovi, ettei yksikään uimareistamme tai purjehtijoistamme hukkunut, ampujat saivat ammuttua useita laukauksia ja golfarit osuivat palloon. Yhdenkään painijamme trikoiden ei raportoitu revenneen.

Meidät kilpailuhenkiset saa hieman vahingoniloisiksi se, että naapurimaistamme Norja sai ainoastaan neljä mitalia ja sekä Ruotsi että Tanska jäivät alle kahteenkymmeneen. Siinä on mailla vakava itsetutkiskelun paikka, - valmennus ja urheilijamateriaali täytyy ottaa tarkkaan ja suunnitelmalliseen ohjaukseen. Tuollaisten epäonnistumisten syyt täytyy tutkia, että maiden urheilun tulevaisuus näyttäisi jatkossa edes hieman valoisemmalta.

Näkymät ovat mieltä nostattavan hienot, eikä ole mitään syytä epäillä, ettemmekö jonain päivänä yltäisi samaan kuin Fidzi tai Tadzhikistan,  - Liechtenstein ei pärnnyt edes näissä kisoissa!

Kiitos hienoista suorituksista. Porilaisten marssi.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)