keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Totuus löytyy McDonaldsílta



Yleisradio kertoi, että Hillary Clintonilla on aika valita aisapari. Minä raukka tuosta hämmennyin, muistelin ja luulin, että on sillä jo se Bill. - Bill ei ehkä jäänyt muistoihimme yhdeksi suurimmista Amerikan presidenteistä, mutta esimerkiksi Monica Lewinsky muistaa hänet aina.

---

Helsingin Sanomat valisti meitä ja kertoi Anttilan postimyyntikatalogin olleen aikoinaan  "joka pojan ensimmäinen seksilehti". Vääristymiä tuollaisista muistikuvista minun mielestäni tulee, kyllä Kalle, Nyrkkiposti ja sittemmin Ratto, olivat paljon parempia.

---

Turkin presidentti, yleisesti hyvä ja armollinen Turkin hallitsija, mutta muuten ihan totaalimulkku mies, on pistänyt viroilta jo 3000 tuomaria ja 15 000 opetusalan ihmistä.

Olisikohan presidentti Erdogan löytänyt totuuden tästä:




13 kommenttia:

  1. Nuorenapoikana, koska oli kauppalasta kotoisin, luin Nyyrikki lehteä. Ja lauantaisin Perjantaita. Kyllä kulli alkoi minulla siis siinä vaiheessa jo aina torstaina sykkiä. Mulle on ihan turha totanoin puhuu että nyky nuoriso olisi paheellisempia kuin me, vanhat Pierut. Vitut ovat! Penikat etsii vaan Pokemoneita metsistä eikä kukaan oo kiinnostunut oikeista vulvista. On maailma kyllä, itekin sitä ihmettelen, mennyt rappiolle.

    VastaaPoista
  2. Niinpä niin, mutta lehdet kun nostivat esiin tuon Anttilan seksikuvastomaisuuden, niin otaksun heitä kalsarifetisteiksi tai vaihtoehtoisesti niin nuoriksi, etteivät omaa minkäänlaisia omakohtaisi muistoja kyseisistä kuvastoista, vaan ovat kuunnelleet liikaa kalsarifetisteiden juttuja. Minä muistan pikkupoikana, kun Anttilan kuvastot tuntuivat ihmeellisiltä aarteiden luetteloilta, monista niiden tavaroista haaveilin. Oikeastihan, kuten jälkeen päin olen ymmärtänyt, ne Kalle Anttilan aikaiset tuotteet olivat suurelta osin melkoista rihkamaa.

    VastaaPoista
  3. Minä muistan senkin ajan kun ainoa seksifetisti, jos pikkupoikana halusi laadukkaampaa runkkaamista, oli kaurahiutalepaketin Elovena tyttö. No, mikäs siinä, kaurahiutaleet ovat maukasta ja terveellistä apetta. Ei äidilläkään mitään sitä vastaan ollut että vein tyhjän paketin omaan huoneeseeni. (Joskus saattoi ihmetellä, toisinaan taas ei.)

    https://www.youtube.com/watch?v=DL3pAm0r1qc

    Ps. Tykkäsin näitten jätkien Underground -meiningistä. Kävin usein Turussa. Se oli kuumaa "hottia" silloin ja Åbo kuuma kaupunki aikanaan, Into ja Äm Aa ja Jarkko ja Rauli ja Heli... oli muitakin (minä ja Nyla!). Nyt tuo aika entinen ei koskaan enää palaa ja tuntuu yhtä viattomalta kuin silittelisi hampaatonta kissaa. Eikä siinä mitään. Hyvä että aika kulkee eteenpäin. (ajan hammasrattaat...?)

    VastaaPoista
  4. Tylsiö olivat entiset ajat: totuuskin löytyi kaurapuurosta, kuten eräs punk-yhtye sitten 70-luvun loppupuoliskolla lauloi.

    Baddingista olen aina tykännyt, vähän hymyilytti kuitenkin tuon levyn kannessa mainittu taustayhtye Seppo Hovi Beat Group. Turhaa tietysti hymyillä, Hovi on ammattimies. Ja toisaalta "Ja rokki soi" on Matin ja Tepon Baddingille tekemä.

    VastaaPoista
  5. Tarkoitin "Suomen talvisota 1939-40 underground rock -porukkaa.

    Alkaa tästä:

    https://www.youtube.com/watch?v=dJWPZskTms8&list=PL7AF28DBCE412FDD0

    Seppo Hovi sielläkin on taustalla! (En oikeasti muistanut!) Älä kuule luule että hän on leppeä ihminen kuin leppäkerttu, tai tietysti nyt voi olla jo. Nuorempana hän soitti Päivin pianolla kullillaan mm. "oi noita aikoja" ja Päivi Paunu katseli vieressä ja hymyili. Ja oli siinä Intokin. Se oli kummallinen asunto, olohuone oli maalattua lattiasta kattoon ja seinät myös ihan mustaksi, vessanpöntössä killui irtonainen nippu partakoneenteriä. Psykodeliaa. Ja kaiken yllä lepäsi, kuin kipa imelä haju... marihuanaa. - Ps. Kyä mee oltiin radikaaleja. Tosta vaan uskallettiin sanoo "vittu" ja "paska" ja "Kekkonen". (Oikeesti mee luntattiin aika paljon amerikkalaisia underground -lehtiä että tiedettiin missä mennään. Eli mikä maa, mikä valuutta?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikeaa bluesia... No mikäpä blues haikeaa ei olisi? Ja räppiä ennen kuin räppiä edes oli. (No voi vittu.)

      Poista
  6. ÄSH ÄSH ÄSH! Kun puhuin Päivi Paunusta tarkoitin Heliä, sitä Keinosta. En minä rouva Paunua ikinä ole tavannut, ainakaan livena. Helin ja Markun kämppä se oli tuo ihan musta. Jota alle 2-kymppisenä ihmettelin. (Voisin sanoa osotteenkin, mutta en sano.)

    Karmeita ajatusvirheitä tulee kun humalapäissään muistelee. Toisaalta... kännissä minä silloinkin olin aina kun Turussa kävin. Usein.

    VastaaPoista
  7. Kädet olivat Päivin mutta jalat Helin. (heh heh)

    VastaaPoista
  8. Jos olisin nyt nuori radikaali, perustaisin Talvisodalle jatkoksi bändin. Nimeksi sille antaisin ehkä Jatkosota 1941-44, mutta luultavammin Lapin sota 1944-45. Tai Maailmansota 2016.

    Minä jo ehdin kuvitella, kuinka Päivi sulki silmänsä laulaessaan: "Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää uudelleen...", ja ajatteli samalla tuota pianon soittoa. Toisalta olen ehdottomasti sitä mieltä, että Sepon olisi pitänyt näyttää temppu Pumtsi Pumissa.

    VastaaPoista
  9. Suomen Talvisota 1939-40:n musiikki on edelleen hienoa. Kiitos siitä, että muistutit, en ole vähään aikaan sitä kuunnellut.

    VastaaPoista
  10. Nyt en tosin ehdi kuunnella, koska olen stahanovilainen työn sankari ja kova työputki meneillään. Tämäkin on tosin jo ehtinyt toteutua.

    VastaaPoista
  11. Tätä kun kuuntelee (en ole vuosikymmeniin kuunnelut!)

    https://www.youtube.com/watch?v=Cj1uJY9htDg

    tulee itku silmäkulmaan. (Muistaa liikaa asioita. Ihan liikaa. Melkein kaiken.)

    VastaaPoista
  12. Tuo Lapinlahden Lintujen sketsi on ihan kuin eräästä Paperitehtaasta. Jossa olin töissä. Palkka oli hyvä mutta muuten kyllä koko ajan vitutti. - Ps. Sain minä kuule mitallinkin. Martinoin (= ajoin pakotuskalanterin) läpi kartonkia, muistaakseni 260 tonnia. Se oli yhdenmiehen hoidettava kone, tuo Pakotuskalanteri, minulta kului aikaa yli kaksi kuukautta että sain ajettua sen paperimäärän sen koneen läpi. Tää paperimäärä, aika perkeleen paljon siis, Äänekosken kartonkia, meni Komsomol -nimiselle nuorisojärjestölle Neuvostoliittoon, heidän juhlajulkaisuuteensa - siis sen lehden kannet siitä tehtiin. (Siitä lehdestä kun otettiin tommote 50 miljoonan painos.) Ihan tuli Politbyroon läheiseltä Harmaalta Eminessiltä käsky kiittää sitä ihmistä, joka tän paperin (= kartongista tosin oli kyse!) on semmoiseksi muovannut (= marinoinut).

    No joo, minähän se. Ja mitalli tuli että helähti!

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)