tiistai 28. kesäkuuta 2016

Ennen oli


Ennen mekin olimme hyviä urheilussa. Nykyään ei pärjää kuin jääkiekkojoukkueemme, joka on kunniakkaasti seitsemäs, maailman kuudesta jääkiekkoa harrastavasta maasta.



2 kommenttia:

  1. Urheilusta en niin tiedä. Se ei mikään ihme ole, miksi olisi, koska en tiedä juuri mistään muustakaan mitään. Paitsi Formula-1...! Se on kaunista kuin baletti. Tai kuin naiset söisivät mesimeloonia. Nuo aikamme Ritarit teryleenihaalareissaan, f-1 ajajat, lätkähtävät istumaan nyky-Rosinantien selkään ja - heps hei, jopas lähettiin ajelee! Ilman täyttää sinisenharmaa usva joka väreilee ilmakehässä tappajamolekyylejä väistellen kuin pohjukassuolessa elävä mikrobi, muistaakseni Mickis mollykaenea, ja on kuin Revontulet räiskyisivät! - Ah. Kivikin, siis ylioppilas Stenvalli, siitä tykkäisi, jos Nurmijärvellä vietettäisiin kerrankin Formula-1 viikko eikä mitään ainaista "Seven brothers today".

    Mutta aasinsillan kautta asiaan.

    Oletko lukenut Iiro Viinasen (Riihimäen poikia?) muistelmat "Vaaran vuodet"? En minäkään, vielä, mutta 69 sivua olen lukenut. (Kun minulla ei ollut muutakaan tekemistä.) Iiro Viinanen (huolimatta sympaattisesta sukunimestään) ei koskaan ole ollut minulle mikään "suosikkopoliitikko". Sanoisinpa jopa että päinvastoin. Silti taputan (neekerisankkerin runnomia karvaa kasvavia kämmeniäni) kun hän kritisoi Mauri Pekkarista! Sydämeni, tuo outo elin jossain Maksan ja Munuaisten yläpuolella, vähän aivojeni alapuolella, nauttii. Koska Pekkarinen on Pelle, tunnen hänet - henkilökohtaisesti, hän on Kinnulasta kotoisin. (Ja Kinnulassa on paljon, epäillyttävän paljon pekkarisia... hmnhy, aika sisäsiittoista meininkiä!) Meillä töissä, Jyväskylän Kankaan paperitehtaalla, Kinnulasta kotoisin olevat työntekijät - ei niitä ollut onneksi kuin yksi - suhtauduttiin sillä lailla että "ai jaa, ei sev väliä, sehänon Kinnulasta..)

    En tosiaan ole lukenut tuota Viinasen (oi, onpas sympaattinen sukunimi!) päiväkirjaa vasta kuin vähän. Mutta Sinun kaltaiselle ihmiselle joka leikit kyynikkoa, vaikka et sitä oikeasti ole, et ole, tämä on hauska lukukirja. - Muuten olen sitä mieltä, oikeasti, että Muistelmien kirjoittaminen pitäisi kriminalisoida. Koska... ainahan on kyse siitä, että kaikki muut jotka ovat/olivat eri mieltä kuin minä, olivat väärässä. Mutta onneksi minä pidin pääni, silloin vuonna 1928, ja myös 1948, ja tulin tilanteeseen kuin "Yksinäinen Ratsastaja". Ratkaisin ongelmat (= pidätin korruptoituneen sheriffin ja ammuin siinä sivussa noin 3kymmentä sivullista toljottajaa). Ja kun kaupunki oli vapautettu kriminaaleista, sanotaan nyt esimerkiksi että Hyvinkää/Hyvige, minä satuloin Humma -nimisen hevoseni ja kannukset vain hellästi toisiaan vasten kalahdellen ratsastin kaupungista pois... kohti laskevaa Aurinkoa. Eli Raumaa, tai siis Sastamalaa kohti.

    Tämän pituinen se.

    VastaaPoista
  2. Formuloiden seuraamisen lopetin, kun poistuivat vapailta kanavilta. Stenvalli ei formuloita katselisi, hän juoksisi kuin Viren ja kaatuisikin välillä, kuten hän.

    Enpä ole Viinasen kirjaa lukenut, täytyy katsoa, jos vaikka kirjastosta löytyisi. Viinanen tosiaan asui silloin ministerivuosinaan Riihimäellä. Muistan yhden naapurinsa kerran kertoneeen, että he ja ilmeisesti muutkin, kävivät koiransa kusettamassa ministerin asunnon portin pieleen. Ei ollut suosiossa. Kyllä minä vähän olen sitä ex-ministeristä ollut huomaavani jo aiemmista, että osaa selittää asiat mukavasti kotiinpäin. Poikkeuksena elämäkerroista muistan Pekka Herlinin elämäkerran, jota omaisensa tukivat. Se on juuri siksi hyvä, että myös niistä huonoista puolista kerrotaan laajalti.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)