keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Lumiukkopalvelusta päivää



Joitain vuosia sitten kiljunta kävi poliitikkojen keskuudessa kuin Mouhijärven osuusteurastamolla, kun ministeri Stubb kertoi, että hän työskentelee kahdeksan tuntia päivässä, lepää kahdeksan tuntia ja kahdeksan tuntia on vielä vapaa-ajallekin. Entinen maa- ja metsätalousministeri Anttila parkui tehneensä 16-17 tuntisia työpäiviä ja silti jättäneensä asiat hoitamatta...anteeksi, tarkemmin luettuani hän sanoi, että häneltä jäi asioita hoitamatta.

Kansanedustaja Kai Mykkänen, toistan kansanedustaja Kai Mykkänen, kansallisesta kokoomuksesta, ilmoitti olevansa tammikuun aikana valmis ja vapaa, - kansanedustajien joululoma jatkuu tammikuun  - vaikka lumitöihin. Yleensä on totuttu, että kansanedustajat kehua retostelevat sillä, kuinka kohtuuttoman pitkilta kuulostavat lomat kuluvat kentän ihmisten, vaalikarjan, tapailussa, yhteiskuntasuhteiden hoitamisessa ja ylipäätään kansanedustajuuden tuomissa velvoitteissa. Paitsi tietysti se yksi entinen kansanedustaja, joka heti loman alettua lensi kaukomailla sijainneeseen bungaloviinsa viinaa juomaan, eikä sitä kai sen kummemmin salaillutkaan.

Kansandustaja Mykkäsen ehdotus oli tietysti mainos. Kukaan kun ei aikaisemmin ollut edes kuullut mitään koko miehestä. Paitsi tietysti häntä äänestäneet. Missään tapauksessa en epäile heidän olleen kunnalliskodista vaalikoppeihin rahdattuja dementikkoja, joiden puolesta avustaja piirsi numeron, tai jos olivat vielä sen verran tajuissaan, piirsivät sen itse kädessään olevan lapun esimerkin mukaisesti.  Sellaisesta ei siis ollut kysymys, vaikka se on kelpo konsti sekin ja usein käytetty. Kai Mykkänen sai 82.500 eurolla 5246 ääntä, ne maksoivat yli viisitoista euroa kappaleelta. Luulisi sitä halvemmallakin ääniä ja julkisuutta saavan.  Ja saahan niitä.


Kansandustaja Mykkänen kertoi laittavansa tienuut hyväntekeväisyyteen ja vaalivelan maksamiseen.

Muistatteko nyt: Kai Mykkänen....ettekai te nyt vaan jo unohtaneet? - No, se saakelin lumiukko!
 ---

(Kuvituskuvassa öinen satama)

36 kommenttia:

  1. Luin äsken radiosta että tämän vuotisen deVille kaupungin "Paskaakos päästät tuhnuja taivaalle" ympäristösuojelukilpailun on voittanut pitkän matkan linja-autonkuljettaja Jaakko Ville. Toiseksi tuli niinikään kirjastonhoitaja Seija Ville. Kolmannelle sijalle ylsi taimenenkalastaja Kaarlo K. Ville.

    Onnea kaikille hävijöille.

    Palkinnoksi kukin kilpailija saa 1/2 kiloa sementtiä.

    VastaaPoista
  2. Tuommoisessa kilpailussa menee jo kakka koville, mutta palkinnot on hienot.

    VastaaPoista
  3. "pitkän matkan linja-autokujettaja..."
    Plagioin vähän tätä. Musta se on mielenkiintoinen.

    musta tää on mielenkiintoista

    VastaaPoista
  4. Riku on muuttunut minimalistiksi. Mikäs siinä. (Vaikka yhtä huonosti se hänelle sopii kuin Turo Tailer puku.) Täytyy kai maar si munkin. (kirjoittaa myös minimalisesti) k. x sa et m ve. p. y e t ve. pö? e t c.

    VastaaPoista
  5. Mää muuten viimeks kun menin naisiin niin puin päälleni rippipuvun. Kun mulla ei oikein muutakaan siistiä asua ole. Kyllä se mun päälle mahtui vaikka vähän kiristeli. Panin vielä kravatin kurkkuuni. Olin mielestäni hiano. Samaa peili sanoi kun menin sen eteen pyärimään: "Kyä oot harvinaisen hiano, Mikis", se sanoi.

    Ps. Mutta em mää silti saanu. Ei naisista koskaan etukäteen tiedä. (Myöhemmin kyllä.)

    VastaaPoista
  6. Ajatukseni lento on vain tällä hetkellä minimalistinen. Aivan kaikesta en saanut sinun minimalistisestasi selvää, x on kuitenkin yhtä suuri kuin y?

    Ylioppilaspukuni taisi olla Turon valmistama, en ole ihan varma. Kävin sen Helsingin Aleksanterinkadun Pukevasta ostamassa, itse tienaamillani rahoilla. Siinä oli liivitkin.

    Taidan mennä tästä pariksi tunniksi nukkumaan ja lähteä sitten kohti kaupunkia, jossa on kamalan isoja taloja ja kansainvälinen meininki.

    VastaaPoista
  7. Mistähän tuo Aleksanterinkatu tuli, kaisaniemenkatua tarkoitin.

    VastaaPoista
  8. "Pukeva on Kauppa-Keskus, liike verraton
    kaupunkimme keskustassa, helppo löytää on
    Pukeva on ostoskeskus, sieltä aina saa
    huokein hinnoin laatuvaatetavaraa...."

    Kerran join siinä kun se katu tekee kurvin niin yhdessä porttikongissa taskunlämmintä jaloviinaa. Yhden muusikon kanssa. (Muusikot tykkää Jallusta, en minä.) Olin köyhä ja oli syksy ja minä olin kuin puusta irronnut lehti. En tiennyt minne olisin mennyt. Olin kapitalistikriittinen.

    VastaaPoista
  9. "Ajatar on Fooorumissa, Foooorumissa, Mannerheimintiellä.
    Auki joka ilta kahdeksaan, Ajatar on Foorumissa."


    Kaisaniemenkadulla oli myös Mic Macin myymälä, sieltä kävin ostamassa sellaisen hienon takin, jota äitini sanoi kaljasaavin peitoksi. Sellaista peittoa käytettiin ilmeisesti kotikaljan teossa, minä en silloin vielä keskitsiä ottanut.

    Helsingin kaduilla on aina kylmä kuin ryssän helvetissä. Pitkät suorat kadut ja korkeat talot. Eikä se Kaisaniemenkadun mutka yhtään lohduta, tuuli osaa sen koukata.

    VastaaPoista
  10. Laitetaan Rikullekin henk koht kutsu, että 27.10. Laterna Magica, Rauhankatu 7 Helsinki, klo 17-19 on ehkä punkkua tarjolla?

    VastaaPoista
  11. Kaljasaavinpeitteistä puheen ollen... annas kun kerron. Joo. Mä olin yhdellä niistä monista Georg Ots matkoistani tulossa Tallinnasta Helsinkiin. Elettiin vielä turvallista neukkuaikaa. Ja olin myynyt oman takkini Viru hotellissa Kalevi Kotkakselle; se oli mun tuttu jobbarini siellä. Bisnesmiehiä, bisnesmiehiä. Otsin baarissa join vodkaa ja söin kaviaarivoileipiä, oikein urakalla; välillä ihmettelinkin että "kuinkas minuun näitä näin paljon mahtuu". Mutta mahtui! Helsingissä oli talvi eikä minulla ollut takkia. Mutta mulla oli kaksi ylimääräistä Stolishnaja-pulloa; aprikoin että mihin minä ne laitan ettei Tulli huomaa? Muut matkustajat olivat jo menneet, minä olin yksin siellä laivalla, tai oli siellä tietysti sitä seilorijengiä, ne vaan tuijotti mua. No, onneksi - voi mikä Luojan Lycky! - joku oli unohtanut baarin naulakkoon berberinsä. Se oli, täytyy myöntää, vähän epäsiisti... En usko että Uuno Turhapurolle se olisi kelvannut. Ja varmaan siksi se siihen naulakkoon oli hylätty. Minulle se kumminkin oli kuin lahja Taivaasta. Puin berberin päälleni, sujautin vodkapullot sen taskuihin, ja määrätietoisesti horjahtelin kohti Tullia. Vihreällä linjalla oli niin pitkä jono, joten valitsin Punaisen Linjan. Kaksi tullimiestä marssi minua kohti, mutta noin 10 jaardin päässä minusta, ne alkoivat kamalasti nauraa. Toinen nauroi niin paljon että taittui kuin linkkuveitti, toinen hakkas polviaan ja hohotti. No, ajattelin että ovatpa pojat hyväntuulisia , nää Tulliukot, ja marssin heidän välistään ulos. Vasta ulkona portaikossa mä huomasin että se toinen pullo oli lipsahtanut siitä takintaskusta vuoreen, ja pullon korkki raapi takinhelmasta rappusia. Ajattelin, että se niitä Tullin Schefereitä kai niin kamalasti nauratti...? No, pääasia oli että pullo oli ehjä. Ja itsekin olin ehjä. Menin Tilausbussiin, se oli ihan tyhjä, muu porukka jonotti vielä siellä Vihreellä Linjalla. No, minä rupesin koisaamaan. Ja heräsin vasta kun bussikuski ajoi autonsa Pohjolan Liikenteen Varikolle. Se sanoi "no niin, nyt ollaan perillä". Oltiin jossain Nekalassa, Iidesjärven toisella puolella, Tampereella. Se sopi minulle ihan mainiosti. Puin takiin päälleni, tarjosin kuskille vodkapaukkua, ei se ottanut - ite otin, ja läksin kävelemään. Satoi lunta.

    Ps. Tää tarina on tosi. Olen tosin vähän lieventänyt sitä. Sillä matkalla, sekä Tallinnassa että myös laivalla, mulle tapahtui niin kummallisia asioita että ette te niitä ikinä uskoisi. Siksi jätänkin ne kertomatta.

    VastaaPoista
  12. Kiitos, kiitos Samppa! Sekä Rikun että Riemun puolesta. (lipoo janoisena rohtuneita huuliaan)

    VastaaPoista
  13. Se on vielä ehkä. Pitää mennä soittamaan hanuria tuohon pankin kulmille, että jos saisi ropoja, jolla ostaa punkkua. Ja saada vielä bussirahat stadiin. Artisti maksaa nääs.

    VastaaPoista
  14. Oikeasti tulisin mielelläni, mutta tässä vaiheessa näyttää siltä, että olen kyseisen illan töissä.

    VastaaPoista
  15. Työ... Tuttu sana.
    Kerran eräs mustalainen sanoi että kyllä hän tietää mitä se tarkoittaa. Oli kuulema Kuopion torilla kuullut sen... "työ"... mittee työ tiällä...
    Mutta ei hänkään osannut sanoa mitä tuo sana toikeasti arkoittaa.

    VastaaPoista
  16. Niin ja vanha sanonta sanoo, että kun ovat maksavinaan, niin minäkin olen tekevinäni. "Mittees myö täällä, ost sie hyvä Hiace, minkä värisen tahot?"

    VastaaPoista
  17. Kerran eräs ihminen - liekko kiertelevä tinuri - kysyi yhreltä kuoppijjolaiselta että "mitteeköhän varten teijjän rautatieasemanne on niin kaakana keskustasta?" Kuopiolainen raapi päätään ja vastasi "ehkä sen takia, arvoisa kyselijä, että rautatieinsinöörit ajattelivat, että aseman on parempi sijaita radan varrella."

    VastaaPoista
  18. No kovasti on vanhoha Hiaceja myytävänä. Vielä eri väreissä. Vaan en osta. Ostan Toyota Pick Upin. (Vaalenpunaisen.)

    VastaaPoista
  19. Sitä paitsi ostan pinkin värisen Toyota Pic Upin. Tai vastaavan. (Käteisellä)

    VastaaPoista
  20. Hiace? Kun kävin tuossa virvoitusjuomalla, taisin saada Porche kyydin stadiin. Kuulemma on joku hieno malli vielä. No, voittaa se bussin. Nyt kun vielä juomat saisi. Ehkä nekin tipahtaa jostain.

    VastaaPoista
  21. Jos mulle semmoista ei myyrä, ei si, sit mää ostan Mustangin. Jossa on V-8 moottori. Ja se saa olla minkä värinen vaan (kun ei oo keltainen), piru vie.

    VastaaPoista
  22. Mitähän saisi jos tilaisi Pyttipannun?
    Ehkä eilistä. Tai tiltin. (Jos Ritva on kokkaamassa. Rivo-Ritva. Tai neekerisasnkkerin.)Hältä saisi.
    Onneksi nyt on vasta aamu (vilkaisee KäkiKellooan) ... ei kun nyt onkin jo päivä. Huh, huh. Keskipäivä. (syöttää paperisilppuriinsa eiliset kuulustelupöytäkirjat. ja asianajan puolustuspuheenvuoron.. PLÄP PLÄPP... vahingossa silppuriin menee myös passi, ajokortti ja Teinikunnan Kortti siitä että olen opiskelija Mikis Mallikas, syntynyt Kreetalla, ja saan syödä Ilokivessa paskanmakuisia pitzzoja ale-hintaan (en oo, siis syntynyt Kreetalla, enkä syä).

    Mitäs väliä tällä kaikella? (kokeilee muniaa. ovat ehjät) Ei mitään.

    "Samaa mieltä minäkin", sanoo rikoskonstaapeli Kauko E. Karhu. Ja napsauttaa käsiraudat pois hoikista ranteistani (hieron niitä hetkisen aikaa, siis ranteitani) Ei minulla mitään poliiseja vastaan ole, päinvastoin, hyvä että pidättävät erilaisia ihmisiä erilaisista syistä, sehän kai kuuluu heidän tehtäväkuvaansa, vai mitä? (hieroo edelleen ranteitaan) Musta on kiva että ihmiset huolehtivat toisista ihmisistä, jättebaraa. (ja sama rantaruotsalaisille: vittukivaa)

    VastaaPoista
  23. Täällä HIPSWELIS HUPSELIS teidän Mikis-setänne on. Taas jälleen kerran (aploodeja)... taas jälleen kerran, eikä suinkaan viimeisen kerran, tässä suorassa teevee-lähetyksessä HUPPELIS. HAPPELIS (Päivää vaan, katsojat) Ensimmäiseksi Mikis-setä esittelee teille (rakkaat vitUN tv-katsojat) tällaisen ilmapumpun. Noi-in. Te tietysti (pakkasen panemat puolukat) ihmettelette että miksi? Hyvä kysymys, hyvä kysymys, hyvä kysymys. Miksi Mikis-setä tuhlaisi äärimmäisen kiireistä vapaa-aikaansa höpöttämällä teille jostain saatanan ilmapmpusta... se on hyvä kysymys, Kari? Mutta minäpä vastaan Sinulle: minua ei oikeasti EVVK kiinnosta mitä se siellä Töllöttimen takana teette, ihan sama varvitatteko siskoanne tai sisko teitä, tai kummatkin ätiänne... turha tulla puhumaan mulle tämmöstä, koska... koska nyt eksyin sivupoluille. (excusez-moi) Ilmapumpun käyttöhän on hyvin yksilöllistä. Ei riitä että se pannaan nappia painamalla vaan käyntiin, kuin taskunlämmin dildo, jokainen ilmapumppu on myös kohteensa maailmankaikkeus. tai ainakin osa siitä. Tästä voimme olla vain samaa mieltä, vai mitä? (puhelin soi) Anteeksi, nyt minun puhelimeni soi... (vastaa puhelimeen) Tä? Siis Haloo. Ai nyt, siis heti? Pitää vetää se "DI-DA-DAA-DDII-DII-TA" show. Mikäs siinä sitten jos se kerran on jo myyty. Eli maksettu. Heh, heh. Joo, mä tulen kohta". ... Niin. Mikis-setä muuttuu nyt Ihan ToiseksiSedäksi ja menee vetää toisen privaattijutun. Kun siitä saa fyffaa.

    https://www.youtube.com/watch?v=HpmKykMT1JU

    VastaaPoista
  24. Toivottavasti et ole vakavasti sairas, Riku? Toivon todella että et.

    VastaaPoista
  25. Kiitos, Mikis! - Hyvin menee. Äsken pääsin kotiin sairaalasta eikä tiedossa ole vakavia sairauksia.

    VastaaPoista
  26. Kylkiluista tarkennuslaskennan jälkeen kuusi murtunutta. Diagnosoitu aivovamma, joka ei kuitenkaan erilaisten tutkimusten jälkeen vaikuttaisi mihinkään vaikuttavan. Menetettyä verta takaraivon haavoista paljon. Heikko olo, lääkitystä kolmiokipulääkkeistä verenpainelääkkeisiin. Veren alapaineen nouseminen littyy ilmeisesti kyljen kipuihin. Hyvää tuuria minulla kävi.- Ja vielä lisään, että selvinpäin itseni teloin, edes krapulaa ei ollut.

    VastaaPoista
  27. Voit tietenkin aina vedota tuohon aivojuttuun, jos satut mokaamaan. - Ei vaan ei, hyvältä kuulostaa toipumisesi! Nyt vaan lepoa hyvällä omallatunnolla.

    VastaaPoista
  28. Juu, luulen, etten aivovammaan tule missään yhteydessä vetoamaan. Kyllä se vain normaalia tyhmyyttäni on, jos sellainen joskus epäilyttää.

    VastaaPoista
  29. Usein käy niin - ei sentään ihan aina! - että mitä kännimmässä kunnossa ihminen on, kun kaatuu, sen vähemmän siihen sattuu. Vanha Kansa puhuu "juopon tuurista". Siinä on vinha perä: kunnon kännissä ihminen kaatuu (huomaamattaan) kuin keitetty makarooni. Se on just oikea tapa kaatua: vetelänä. Eli panna polvet koukkuun... Tiedän, olen harrastanut telinevoimistelua. Mikä tahansa tasapainoliike kun menee yli, eli kaatuu, ensimmäiseksi "polvet koukkuun". Tussahdat maahan vähemmän pahasti. - Ps. Mäkihypyssä tämä on päinvastoin: jalat (polvet) pitää pitää aina, aina! ojennettuna. Tapahtuu mitä tahansa. Opin tämänkin asian kantapään kautta. Isoveljeni Markku oli kova hyppää mäkeä (Kaikulan n. 45 metristä). Minäkin halusin. Ja kai yritin heti liikaa, hyppy meni yli, ja kympin voimistelijana vedin automaattisesti polvet koukkuun... että saavuttaisin tasapainoni. Sehän on pahin virhe mitä voi tehdä. Tulin päälleni alas, hyvä että ei selkänikamia mennyt, sattui saatanasti - no se ei minua haitannut; ennenkin oli sattunut. Mutta mäkihyppäämisen lopetin siihen.

    Ps. Mutta päävammojen suhteen kantsii olla tarkka. Ja ottaa heti yhteyttä hoitohenkilökuntaan jos jotain muutoksia tulee/ilmenee. Ne kun monesti tulee ihme viiveellä. - Ei kun nyt oon ihan tosissani!

    Kylkiluut paranevat itsekseen. Niistä ei huolta. (ovat välillä pirun kipeitä, totta!)

    VastaaPoista
  30. Mutta aika saatanan voltin oot tehnyt kun itses tommoseen kondikseen oot saanut? - En halua udella, ei asia minulle kuulu, mutta singahditko fillarin päältä? - Tietysti jos kompastuu portaikossakin, etenkin ylimmällä - ei alimmalla - askelmalla, niin...

    VastaaPoista
  31. Oikeassa olet, Mikis, tuossa elämän ja muun mäkihypyn analyysissasi. Kuinka minä jouduin tähän tilanteeseen, en muista. Muistan vähän ennen ja vähän jälkeen, en muuta. Vaikken ole automekaanikko, autokorjaamon rasvamonttu se oli, johon putosin. Kolahteli kiitettävästi. Sekaisin kuin ministeri olin jonkin aikaa kolinan jälkeen.

    Ja terveydenhoitohenkilökunta on minut itsehoitoon pakottanutkin. Keuhkokuvassa täytyy käydä viimeistään ensi viikon alussa, nestettä ei pidä hengittimiin liikaa kertymän, ja apinatestikin täytyy jossain vaiheessa suorittaa ennenkuin töihin päästävät. Pitkiin aikoihin en ole itseäni tuntenut näin huolehdituksi.

    VastaaPoista
  32. Tämä on tosiasia jota ei aina muisteta: valtavan ylivoimaisesti eniten ihmisiä kuolee tapaturmaisesti kotonaan. Niistä vaan ei puhuta. (Eikä tietenkään ole mitään järkeäkään puhua.) Mutta jos ihminen kompastuu Mannerheimintiellä raitiotievaunukiskoon ja kopsautta päänsä katukivetykseen ja kuolee, niin siitä on Ilta-Sanomien etusivulla juttu. Ei siitä, että samana syksynä pari-kolme ihmistä kotonaan kompastuu kissaan/keinutuolin jalkaan/telkkarin johtoon ja lyö päänsä parkettiin ja kuolee. (Ja on ihan hyvä että niistä tosiaan ei siis kirjoitetakaan. Mutta näin on.)

    Huh, huh! Rasvamontussa ei pehmeitä, "ystävällisiä" kohtia ole. Ei!

    VastaaPoista
  33. No juu, se oli sellainen kumipäänä pompin taas-episodi elämässäni,varsinaisena rasvamontun nappaamana vankina.

    VastaaPoista
  34. Sekä ich und Herr Numminen luimme saksaa. Opettajamme Forssan Yhteiskoulussa oli Martti Karhuvaara. Maa Aaa oppi, minä en. Saksankieli on kaunista, ei sitä kaikki käsitä. (Parempi niin.)

    https://www.youtube.com/watch?v=wnBkstk-1Ag

    VastaaPoista
  35. Minäkään en saksaa oppinut, kun mielessäni oli silloin jotain aivan muuta, vai olisiko ollut mitään. Tuo on kuitenkin yksi lempikappaleistani. Ja nimenomaan M.A:n esittämänä, ei kenenkään muun.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)