keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Pärnäsen kirjasto ja sekatavara




Kirjastot eivät enää ole kirjastoja. Musiikkia sieltä on voinut lainata jo hyvin pitkään ja varmaankin 80-luvulla tulivat elokuvat. Kertovat, että nykyisin joistain saa lainaksi jopa polkupyöriä, porakoneita, ompelukoneita ja tauluja. Onkohan tällainen riittävästi huomioitu kirjastovirkailijoiden koulutuksessa? Öljyämiset, pyörän kapan korjaukset ja pinnojen kiristykset pitäisivät ilman muuta kuulua luontaisena osana ammattitaitoon. Tiskin takaa pitää löytyä ainakin yksi haalareihin pukeutunut ja öljyyn itsensä sotkenut virkailija, joka pyyhkii käsiään trasseliin asiakkaita palvellessaan.

Onkohan asiakkaiden hamuamisessa, tulosvastuullisessa kirjastotyössä, innovoitu ollenkaan riittävän pitkälle? - Eikö asioiden tilaa pitäisi edistyksen edistämisen vuoksi jatkokehittää?

Autojen öljynvaihdot pitäisi ilman muuta saada kirjastoissa suoritetuiksi ja henkilöauto pitäisi sieltä tiukan paikan tullen saada lainaksi. Kuorma-autot ja kauhakuormaajat ovat isommille kirjastolaitoksille suorastaan selviö. Junista en ole varma, koska VR:n kanssa voi olla vaikeuksia sovittaa lainajunan kulkuja muun liikenteen kanssa. Lentokoneet eivät nekään kuulosta ainakaan ensivaiheen hankinnoilta, mutta tässä on hyvä muistaa, että tulevaisuudessa tilanne saattaa olla hyvin erilainen. Kehitys kehittyy ja maailma etenee.

 Seksitarvikeosasto vastaisi ajan haasteisiin, se olisi tätä päivää ja toisi lopullisesti kirjastolaitoksen pois menneestä maailmasta. Välineisiin olisi hyvä laittaa maininta, jossa toivotaan asiakkaiden yleisen viihtyvyyden vuoksi pesevän tarpeiston ennen palautusta. Maksullinen seksi ei kuitenkaan tule kirjastopalveluna kysymykseen, lainsäädännölliset ongelmat saattavat koitua liian suuriksi rasitteiksi.

Elintarvikeosasto on pohtimisen arvoinen asia. Tuotevalikoima pitää kuitenkin harkita huolellisesti, ettei tavara pilaannu hyllyihin, ja palautuksen tapa on syytä päättää tarkasti. Asiakkaille on tehtävä selväksi, missä muodossa hampurilaiset palautetaan, kun laina-aika on päättynyt.

----

Jotain muuta jossain muualla: Onko kirjasto enää kirjasto?

6 kommenttia:

  1. Kuulemma sivareidenkin pitäisi saada reserviläiskirje. Lisää kirjastoja, että kaikki Suomen sivarit pääsee koulutusta vaativaan toimeensa!

    VastaaPoista
  2. Sivarit ovat epäilemättä hyvä ja tarpeellinen lisä määrärahojensa kanssa kamppaileville kirjastoille. Tulevaisuudessa heiltäkin on syytä edellyttää käytyä autonasentajalinjaa ja mielellään työkokemusta.

    VastaaPoista
  3. Sopii kuvaan, koska nykyään autotkin korjataan tietokoneella. Että mikäs siinä, vähän öljyä siinä voi tulla näpeille, että ei ehkä samana päivänä vuorossa autojen ja kirjojen kera.

    Ainoa pulma taitaa olla, että autonasentajinen keskustuudessa, ei taida olla muotia olla sivari? Että pitäisi ihan palkalla palkata, mutta sehän ei ole muotia. Palkka siis.

    VastaaPoista
  4. En ole varma, mutta uskon ja toivon, ettei sivareiden käytöllä ole kirjastoissa työpaikkoja vähentävää vaikutusta.

    VastaaPoista
  5. Saunakin Helsingin "kirjastoon" tulee. Henkilökohtaisesti toivon myös kylpytynnyriä virvokkein. Tynnyriä voisi myös lainata. Myös trampoliineja lapsille. Vanhuksille askarteluvälineitä ja hyljerobotteja rapsuteltavaksi.

    VastaaPoista
  6. Saunan saivat kulttuurivihamieliset Helsingin kirjastosta evättyä. Minua se vieläkin pistää vihaksi. Saunan yhteyteen olisi voinut saada monenlaista virikkeellistä toimintaa. Naisille tietysti meikkaamo, sotamaalit täytyy rentouttavan kylpemisen jälkeen saada kuntoon. Saunan ympärille olisivat myös naturistit sopineet paremmin kuin hyvin. Heille oma suljettu osastonsa, jossa myös palvelu olisi toiminut "naturistiksi".

    Vanhuksille kellariin pöytä ja sille sakset ja kartonkia, mm. vessapaperirullia, joita varmasti tulee aivan muiden palveluiden oheistuotteina. Kun ovat siellä kellarissa, niin ovat poissa dynaamisen kirjastotoiminnan tieltä, eivätkä näy kovin paljoa. Heille voisi järjestää oman sisäänkäynnin ja jos vielä kirjojakin päättävät kirjastoon hankittavaksi, niin ne voi sijoittaa sinne samaan kellariin.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)