tiistai 24. helmikuuta 2015

Veriset vaatteet ja konstaapeli Virtanen



- Päivää, minä toin sen lupaamani käsikirjoituksen...

- Istukaa. - Niin, se kuulosti mielenkiintoiselta. Kovaksi paistettu realistinen dekkari, joka sisältää huolta ilmastonmuutoksesta, yhteiskunnallisia epäkohtia, tasa-arvoasiaa, maailmanpolitiikkaa, erotiikkaa, ihmissuhdeongelmia jne.

- Aivan. Aluksi tapahtuu kamala verityö, jonka tutkinnan saa hoitaakseen vanhempi rikoskonstaapeli Virtanen, Juhani Virtanen. Surmatyö tapahtuu viikon ryypänneessä alan miesten porukassa. Uhri, huonoille poluille ajautunut Pera, hakattiin leipäveitsellä  kuoliaaksi.

- Pera oli siis kova-onninen mies, joka ajautui tilaansa kärsimänsä vääryyden vuoksi...?

- Ei suinkaan. Ihan kamala loppasuu oli jo nuorena, suu törröllään joi kokonaisen koskenkorvapullon niin, että mahasta kuului lotinaa.

-   Jatkakaa siitä kirjastanne.

- Kirja jatkuu kuvauksella vanhempi rikoskonstaapeli Virtasen ponnistuksista, hänen selvittäessään tapausta omien henkilökohtaisten ongelmiensa ja parisuhteensa pulmien keskellä. Vaimo soittaa kesken pahimpien kiireiden ja pyytää käymään kotiin tullessa kaupassa...

- Ja?

- Poliisipartio on tietysti raahannut koko ryyppyremmin putkaan. Kun ovat päivän päästä selvinneet riittävästi, Virtanen pääsee heitä kuulustelemaan. Häneltä menee puoleen päivään ennenkuin juttu on selvä. Iltapäivä menee sitten paperitöiden viimeistelyssä.

- Missä ovat lupaamanne ilmastonmuutokset, yhteiskunnalliset ongelmat ja....

- Kirjan aivan lopussa. Virtanen on koko päivän juoda killottanut kahvia ja syönyt pari viineriä. Illalla kun hän menee kotiin, vaimo tulee iloisesti ovelle vastaan. Vanhempi rikoskonstaapeli purkaa pahaa oloaan:  "Saatana että mahaan koskee ja närästää! Miksi helvetissä lähikauppa ei myy Rennietä? Maailmassa on kaikki päin persettä, hallituskin pitäs kaataa!"

- Valitettavasti emme voi ottaa teostanne kustannusohjelmaamme. Se on aivan liian realistinen, ei suurelle yleisölle aivan mitä tahansa voi kirjoittaa! - Näkemiin.

---

(Mtv: tällainen on suomalainen henkirikos)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)