sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Pyhäinjäännökset




Kyläkauppias Vesa Keskinen on ostanut ison Muumi-astiaston 16.000 eurolla. Keskinen aikoo sijoittaa astiat kyläkauppaan näytteille, että asiakkaat voivat omin silmin todeta hänen kaikkien Muumiensa olevan vitriinissä.
---

Keräilyyn liittyen, Helsingin Sanomat kertoi Yhdysvaltojen Dallasissa huutokaupatun Abraham Lincolnin hiuskiehkuran peräti 25. 000 dollarilla. Jokaista kunnon keräilijää käy tuollainen tuntemattomaksi jääneen ostajan saalis kaihertamaan ja mieltä kiehtomaan. Entä jos dna-testeissä osoittautuu kyseessä olleen Aben ns. perse- tai munakarvoitusta. Silloin ei keräilijän riemulla olisi rajoja, karvojen arvo helposti jopa satakertaistuisi. Näyttelyssä karvoitus keräisi jonoa eteensä kuin Mona Lisa, omistajan rikastumista ei voisi estää mikään. Hiuskiehkurakin tosin on jokaisen siitä maksetun dollarin arvoinen, etenkin jos Abe ei ollut vähään aikaan pessyt hiuksiaan ja niissä siten on runsaasti kulttuurikerrostumia.

Eikä pidä luulla, että tämä olisi mitenkään alatyylistä. Muistutan, että keisari Napoleonin irtileikattu nahkaviivoitin eli kusiruisku, etten sanoisi kikkeli, on kuumaa tavaraa. Sitä sänkynsä alla 30 vuotta säilyttäneeltä isältään objektin perinnyt tytär, on aarteesta saanut ainakin 100 000 dollarin tarjouksen. Ymmärrettävää on, ettei tytär kuitenkaan tuollaisesta kaiken keräilyn ehkä hienoimmasta tavarasta, oikeasta keräilykalusta, ole halunnut luopua. Jokainen kunnon keräilijä kiintyy esineisiinsä, ne muodostuvat rakkaiksi osiksi omaa tunnemaailmaa.

Aina kun muistan jonkun onnellisen saaneen vessanpytyn, johon itse John Lennon mahdollisesti teki maalliset tarpeensa, sydämeni läpi käy viima ja vihlova kateus. Ostaja kun jopa halveksi ostamaansa, maksamalla siitä ainoastaan naurettavat 11 500 euroa. Tuon pytyn omistamalla onneni olisi täydellinen. Asettaisin porsliinin olohuoneeseen lukolliseen vitriiniin, etteivät kateelliset ystäväni pääsisi sitä kokeilemaan. Minä ja mun Pönttö.

4 kommenttia:

  1. Minullakin on muutama muumi:) Mutta ei vitriinissä. Älyttömiä hintoja ne niistä pyytävät muuten kirpputoreilla. On olemassa myös hiuskiehkura, jota en myisi mistään hinnasta, eikä sitä kukaan kyllä ostaisikaan.

    Älyttömintä, mitä voi tehdä, on maksaa jostakin karvatukosta tai muumioituneesta kikkelin palasta, joka voi hyvinkin olla jonkun koirareppanan karvaa tai jonkun sonninsuti. Onkohan siitä tehty DNA-tutkimus, joka varmistaa asian? Arsenikkia siinä varmasti on aika paljon ja sillähän voisi sitten vaikka myrkyttää hankalan poikaystävän, joten eihän siitä nyt kannata luopua, jos se nyt olisi itsensä Bonaparten sukupuolikalleus:) Kaikkea ne keksivätkin. Ymmärrän silti, että keräily on kiva harrastus ja että joku arabian pysti voi tuoda hetkellisen mielihyvän tai onnen, toisin kuin joku karvanpala. Voi olla, etten ole ymmärtänyt keräilyn syvintä merkitystä.

    Muumioista muuten tehtiin ennen terveysjauhetta, ennen kuin niitä ruvettiin suojelemaan, no saihan siina pihkaa, pölyä, sipuleita ja mirhamia nahan ohessa, joten saattoihan se hyvinkin auttaa vaikka ja mihinkin vaivaan kuten pyhäinjäännökset yleensäkin.

    VastaaPoista
  2. Keräilyn pilkkaamisella suututtaa helposti kaikki. Sen harjoittajien skaala kuitenkin on melko viattomasta keräilystä aina umpihulluuteen. Silloin kun ollaan asteikolla lähempänä umpihulluutta, varakkaalla keräilijällä on parhaat mahdollisuudet toteuttaa itseään valitsemallaan linjalla. Köyhempi joutuu usein tyytymään varpaankynsiensä imeskelyyn tai nenänä kaivamiseen.

    Keisarin sauva epäilemättä on aito, mutta olisiko sillä suurta väliä, vaikka kyseessä olisi joku muu lihakappale? Tässä mieleen vain muuten tuli, että harmin paikka kun eivät huomanneet paloitella eli tuotteistaa koko äijää pienen pieniksi palasiksi. Köyhemmät kerjäläiset voisivat mahdollisesti hankkia jonkun ihon kappaleen tai karvan, siinä kun ökyrikkaille mainostettaisiin: "kerää koko sarja!"

    Lapsena keräsin postimerkkejä, mahdollisesti jotain muutakin. Vähän vanhempana kirjoja, mutta siitäkin olen päässyt harrastusta rajaamalla: nykyään kerään vain japanilaisia ilmakitaran soiton oppaita. Ensimmäistäkään en vielä ole onnistunut löytämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lipsahdus: "kerjäläisten"piti olla "keräilijöiden".

      Poista
    2. Hah, hah, kerää koko sarja:) Mikä kuningasajatus vaikka kyse nyt olikin keisarista.

      Poista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)