keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Muistatkos - laskettiin pölökyllä vaan




Albert Pierrepoint tunsi suurta surua ja valtavaa haikeutta. Keikkapaikat olivat vähentyneet, työtilaisuudet käyneet yhä harvinaisimmiksi. Vanhat hyvät ajat eivät enää koskaan palaisi ja se tuntui ajatuksena kovin rankalta ja epäoikeudenmukaiselta. Ihmiset eivät enää osanneet arvostaa tunteikasta iskusävelmää tai swingiä,  illan viimeistä pyörähtelyä viihtyisällä ja entisajan muistoja täynnä olevalla lavalla. 

Albie ei osannut nykyisiä arvostaa. Kuklinskin ansatsi oli selvästi liioiteltu, hän ylitulkitsi, ei pystynyt ammattimiehen asiallisen otteeseen. Eikä miehellä ollut edes liiton jäsenkirjaa, luvatta söi kunnollisten ja arvossa pidettyjen ammattilaisten leipää. Venäjän Andrei taas hajoitti itseään liikaa, ei löytänyt omaa selkeästi erottuvaa tyyliä, tunteikkuutensa muistutti usein lähes raivoamista.

Hieman arvostusta ikä-Albert olisi nuoremmilta kaivannut. Kunpa joku olisi vielä tehnyt samanlaisen solmun kuin hän, mitannut köyden yhtä taitavasti kuin hän. Sellaista katsellessaan hän ei olisi voinut pidätellä tunteitaan, kyyneleet olisivat valuneet valtoimenaan. Jos vielä kerran - edes kerran - pääsisi lavalle vanhoja verestämään ja keikkapalkkioita kuittaamaan. 


Pierrepoint traileri, elokuva saatavana myös dvd:nä, tai nähtävissä You Tubessa.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)