torstai 18. syyskuuta 2014

Ei kunniaa, ei rikkauksia, ei mainetta - mutta vapaus




Oli varhainen aamu, Edinburghin kaduilla oli viileää ja kosteaa.

Kuningatar Elisabeth II, Queenie, otti tukea lyhtypylväästä ja haukkoi henkeä.  Hän oli saapunut Skotlantiin tuntemattomaksi naamioituneena: takaraivolle työnnetyn kuningattaren tiaran peitti peruukki. Valtikan pää pilkotti vain hieman kädessään olevasta suunnattomasta Tescon muovikassista. Vaalean, viikon yllään olleen, iltapuvun päälle Queenie oli jostain pyykkinarulta kähveltänyt ison virttyneen miesten villatakin, josta vain yksi nappi oli kiinni. Jaloissaan olevien korkokenkien korot hän oli astunut linttaan, mutta missään olosuhteissa hän ei olisi niitä suvainnut ottaa pois jaloistaan.

Äkkiä hän horjui muutaman askeleen kadulle ja kiljui kuin palosireeni

- Hyvät Ihmiset! Älkää kuulkaa suvaitko, Hyvät Ihmiset, lähteä. Me mitä suuremmin pyydämme teiltä: Älkää kuulkaa suvaitko lähteä! - Meillä on täällä kassissa irtokaramellisiä...täällä näin..Tescosta kävimme niitä mitä epäilyksettömämmin hakemassa. Älkää kuulkaa suvaitko lähteä... - Queenien ääni vaimeni nyyhkytyksiksi, kun ketään ei varhaisaamun tunteina kadulla näkynyt, - ja hän horjui nojaamaan tuttuun lyhytpylvääseen.

Hiilivoimalan lämmittäjä jo neljännessä polvessa, Old Angus Jedediah McFarrrmerr oli töihin menossa. Hänellä oli kova kiire, mutta pysäytti jarrut vinkuen polkupyöränsä, kun näki surkeasti nyyhkivän Queenien. 

- Kuules sää ny Queenie, ryhistäyry ja mee kotiis laittaan ukolles ruakaa, se sielä varmaan jo pöyrässä oottaa kahveli käressä. Ja ne pöljät kakarat sun pitää kans ruakkia. Etenkin se Charles tarttee paljon ravintoa, sentään vielä kehittyvässä ijässä, vissiin alle seittemänkymppinen."

Queenie kohotti päänsä ja katsoi, kyyneliä pyyhkien, ripsivärin suttaamilla silmillään vanhan McFarrrmerrin uurteisia, mutta jämeränkomeita ja luottamusta herättäviä  kasvoja. 

- Jos Me nyt sitten ystävällisesti suvaitsisimme mennä... taidammekin tästä mitä suuremmalla halulla mennä...kiitoksia Teille. Otatteko mitä ystävällisemmin irtomakeisia, täällä kassissa on näitä sokerilla päällystettyjä? Ai ette suvaitse. No, näkemiin nyt vain arvon lordi, näkemiin....Ottaakohan se Pikkumussukka Charles mesihilloa paahtoleivän päälle, villasukkiakaan tietenkään suvainnut jalkoihinsa laittaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)