sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kauhutarina



Tuli helle, jollaista ei miesmuistiin ikinä oltu koettu. Viljan tähkät kuivuivat varsiinsa, raparperit ruskuivat, perunanvarret voipuivat ja ruoho lakkasi kasvamasta, - ruohonleikkaajat joutuivat työttömiksi ja ruohonleikkurit ruostuivat käyttämättömyyttään. Pankkiautomaatit ehtyivät ja jos joku onnistui vähäisen setelin saamaan, se oli karrelle palanut ja käyttökelvoton. Maatalousyrittäjistä tosin tuli kesän jälkeen hyvin rikkaita, katokorvauksien ollessa ennätyksellisen suuria. Osuuspankkiin mennessään hypähtelivät peppi pitkätossumaisesti, laulaen iloista rallatusta: "Kato kaiken vei, ison tilin toi, tilulilulei, Herra mulle soi!"

 Hellettä jatkui ja jatkui, se oli kuumaa, hyvin, hyvin hottia. Autojen pellit alkoivat kiehua ja lokit istuivat vain apaattisina perseet märkinä meressä. Ihmiset odottivat läähättäen parempaa. Ihania vilvoittavia tuulia ja virvoittavia viheriäitä keitaita, jäätölöitä, sitruunasuudaa ja kylmää kaljaa. Mutta vähänpä he vielä tiesivät tulevasta.


 Salamat iskivät aluksi kirkkaalta taivaalta, sitten vasta tulivat koko taivaan peittävät sysimustat pilvet ja sateet, jollaisia ei miesmuistiin oltu nähty. Eikä nähty nytkään, koska pilvet peittivät koko taivaan: oli täysin pimeää. Mutta totisesti totisesti, ihmiset saivat veden virtauksen ja luonnonvoimat tuta. Rankkaakin rankemmat rankkasateet kaatoivat kuivuneiden tähkäpäiden varret, vesi kuljetti karikkeisen maan mukanaan. Saappaista tai muista sadevarusteista ei ollut mitään hyötyä. Pankkiautomaattien setelit, sikäli kun suostuivat sellaisia antamaan, olivat  nyt vetisiä ja homeisia. Edelleenkään niitä ei voinut käyttää. 

Tuli syöksyvirtauksia ja ilmastollisia takaisinkoukkauksia sekä eestaasvetoja. Puut kaatuivat; Soliferin isoimmat asuntovaunut, jopa asuntoautot ja Mitsubishi Pajerot jäivät niiden alle. Satoi pesäpallon kokoisia rakeita ja ihmiset vannoivat, etteivät koskaan olleet nähneet yhtä isoja pesäpalloja. Eivät ne silti kestäneet edes ensimmäistä vuoroparia. Ajolähdössä viimeistään hajosivat nolosti kotipesän eteen, kun jokerilyöjä yritti läpilyöntiä kolmospesältä. 

Ihmiset olivat lopen uupuneita, he odottivat tavallisia ilmoja. Tulevaisuutta he eivät silti voineet edes aavistaa. Oli tulossa äärimmäisen tavallisia ilmoja ja niiden päätteeksi syksy, syksy jollaista ei miesmuistiin oltu nähty. Ihmisten kärsivällisyys oli syksyn päätyttyä loppunut, heidän katseensa olivat maahan luodut, mielet oli täyttänyt syvä toivottomuus tai sekavuus. - Ja pahin oli vielä edessä: talvi.


16 kommenttia:

  1. Aika osuva hellekuvaus. Juuri tuollaiselta tuntuu paraikaa täälläkin päin. On hyytävän kuumaa, ja silloin ei rakennuksen ilmanvaihto kovin paljoa auta. Tuuletin on koko päivän päällä, mutta vaatteet eivät. Suihku on paras paikka. Parvekkeen ovet on apposen auki, jos edes pieni tuulenvire silloin tällöin armollisesti vierailisi asunnossa. Viimeistään yhdeltätoista aamupäivällä alan odottaa ilta yhtätoista. Yölläkin on aika kuumaa, mutta silti päivään verrattuna paljon miellyttävämpää. Antaa vaan salamoiden, rakeiden ja syöksyvirtausten tulla, kunhan eivät iske minuun. Pääasia, että kelit viilenee muutamaksi hetkeksi. Syksy ja talvi ovat tällaiseen pätsiin verrattuna miellyttävää aikaa. 25 astetta on vielä siedettävää, mutta jos ei tuule yhtään, niin 30 astetta alkaa tuntua ajoittain tukahduttavalta. Onneksi ostin pöytätuulettimen pari vuotta sitten, sillä ne on tällä hetkellä melko varmasti loppuunmyyty kaikista kaupoista. Sääliksi käy etenkin sellaisia vanhuksia ja sairaita, jotka asuvat niin vanhoissa omakotitaloissa, ettei niihin ole rakennettu muuta ilmanvaihtosysteemiä kuin ikkunat ja savupiippu.

    VastaaPoista
  2. Ei käy kieltäminen, jossain 25:ssä asteessa menee minulla jonkinlainen sekavuusraja, jonka jälkeen ei pysty ajattelemaan enää paljoa muuta kuin armahdusta auringon iloisesta mollotuksesta.. Huvittaa oikein muistella, kesäkuuta; juhannuksena taisi olla alle kymmenen astetta,ja kylmä tuuli. Sisällä ei villapusero päällä meinannut tarjeta. Aika vahvasti minulla on nyt kaksijakoiset tunteet: helteitä ei pitäisi haukkua, kun talvea inhoan yli melkein kaiken. Mutta onhan se sanottava: tämä on silkkaa helvettiä, syömiset ja nukkumiset ovat jääneet vähälle.

    Minä muuten kävin eilen Prismassa, siellä oli hyllyssä lappu: "Pöytätuulettimet väliaikaisesti loppu". Citymarketista löysin sellaisen ihan pienen. Ei maksanut kuin kympin, mutta aika onneton se on. Harmittaa, kun en tajunnut ostaa kahta.

    VastaaPoista
  3. Tällaisesta tuulettimesta on jo jotain hyötyä. 8-9 tuntia se on päivittäin ollut päällä. Mutta niin kuin sanoit ja niin kuin epäilin: 'Saatavuus: loppunut.'

    http://www.citymarket.fi/shop/fi/kcitymarket/merox-poytatuuletin-30cm-9529843

    VastaaPoista
  4. Saman valmistajan kääpiömallin ostin. Eivät ole kehdanneet edes katalogiin sitä laittaa.

    VastaaPoista
  5. Luultavasti meikäläinen ei näillä keleillä ilman tuuletinta pärjäisi, mutta jossain 23-24:ssä asteessa en tuuletinta vielä tarvitse.

    VastaaPoista
  6. Minä olen tuumaillut, että hengittelen sitten myöhemmin, kun se on mahdollista. Kieltämättä ei ilma oikein pihise tai muuten skulaa kuin aiemmin.

    VastaaPoista
  7. http://www.lansi-savo.fi/uutiset/l%C3%A4hell%C3%A4/hurja-ennuste-mikkelin-seudulle-helle-jatkuu-koulujen-alkuun-183341

    VastaaPoista
  8. Kyllä tarkenee. Täytyy vissiin laittaa karvareuhka, villavälihousut ja pomppa naulakkoon hetkeksi.

    VastaaPoista
  9. "Maatalousyrittäjistä tosin tuli kesän jälkeen hyvin rikkaita, katokorvauksien ollessa ennätyksellisen suuria. Osuuspankkiin mennessään hypähtelivät peppi pitkätossumaisesti, laulaen iloista rallatusta: "Kato kaiken vei, ison tilin toi, tilulilulei, Herra mulle soi!"

    Omalta kohdaltani tiedän että kato on katasfohvi. Kuinka sinä voit iloita toisen vahingolla?

    VastaaPoista
  10. Enhän minä katastrofeista iloitse, tekstin maatalousyrittäjät niin tekevät.

    VastaaPoista
  11. Kateus vie kalat vedestä.

    Ja kaikkein pahinta on äkkirikastuminen. Kun ihminen saa äkisti ison varallisuuden - lottovoiton, myyntivoiton, perinnön - hänellä alkaa äkkiä raha polttamaan taskussa, varsinkin jos sitä ennen on ollut köyhä. Vauraus herättää kateutta ja kateus vie tunnetusti kalatkin vedestä. Ei ole yksi eikä kaksi lottovoittajaa, jotka ovat viidessä vuodessa tuhlanneet kaiken, ja joutuneet puille paljaille. Tai tehneet itsemurhan tai pimahtaneet.

    Rahalla ei saa onnea. Ja ainoa ystävyys, jonka rahalla voi ostaa, on koira. Senkin ystävyys on ansaittava. Oikeastaan autistit pärjäävät rahan kanssa parhaimmin: heille kaikella, mitä he omistavat, on pelkkä välinearvo.

    En ole peitellyt koskaan inhoani sosialidemokraatteja kohtaan. Olkoonkin, että kyseessä on puolue, jonka ansiot menneisyydessä ja varsinkin kommunismin torjunnassa ovat kiistattomat, nykymuodossaan SDP on Juice Leskisen sanoin yksi Suomen pahimpia ympäristömyrkkyjä. SDP:n on "verotuspuolue" sen ajaman verotuslinjan ja puristuslinjan vuoksi. Mutta aivan yhtä hyvin SDP:tä voisi kutsua "kateuspuolueeksi", sillä kateus tuntuu olevan nykypäivän SDP:n kantava voima. Siinä, missä Kokoomuksen kantava voima on ahneus, SDP:llä se on kateus.


    Mutta SDP:n politiikassa suurempi intressi tuntuu olevan Jante-laki. Ja ennenkaikkea tasapäistäminen: kenelläkään ei saa mennä paremmin kuin kenelläkään toisella.

    VastaaPoista
  12. Sellainen äkkirikastuminen on kai hyvin harvinaista. Ilman rahaa pystyy mahdollisesti käymään kirjastossa ja mustikoita poimimassa. Isot varallisuuserot tekevät yhteiskunnasta epävakaamman.

    VastaaPoista
  13. Aikoinnaan Urpilainen - vakavissaan - vaatii monesti pakon edessä pienyrittäjäksi joutuneen ihmisen nimen julkaisemista, jos tällä on verovelkaa. Minä ymmärrän täysin Urpilaisen ajattelutavan, sillä hänen mielestään kaikki raha on valtion rahaa ja vain lainassa yksityisillä. Jos yksityinen ei heti tilitä rahoja valtiolle, tämä on suuren luokan rikollinen.

    Pitää myös muistaa ,että kaikki tuvet ovat verollisia. Eli kyllä kaikista tukijaisista maksetaan vero . Tulo- , pääomavero , alvit,ennakkoverot,.
    Ja jos et maksa ,niin alkaa korko pyörimään. Pahimmassa tapauksessa olet ulosottotoimiston asijakas..

    VastaaPoista
  14. Maatalous on varsin kallis harrastus (piti olla toissa kummankin että pystyi viljelemään) ja maksan velkoja edelleenkin. Siemenperunasadotkin (ei niinkään vilja) jäivät monesti veden alle, tai tauti vei, menivät suoraan lavalle (eli maksut hankitakulujen kuten lannoitusten, siementen, polttoaineiden, kaluston, rahtien jne. olivat pitkä miinus) eikä kukaan koskaan maksanut pennin latia kato- tai satokorvauksia, euroista nyt puhumattakaan.

    Turpiin tuli monesti, mutta mitään en kadu. En nuorena naimista enkä edes leskeyttä. Mutta siitä huolimatta oikein mukava pikku tarina, josta kiitoa ja helle jatkuu onneksi edelleenkin. Täällä monsuunit ja rakeet ovat hellineet sopivasti paahteen keskellä, joten viljapellot näyttävät varsin komeilta, tuleentumassa kuten elokuussa kuuluukin. Puimaan pääsevät hyvissä ajoin. Toivotan kaunista elokuuta Rikulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin jostain, että ainakin viljasadoista odotetaan oikeasti tänä vuonna isoja. Saattaa siis hyvin olla, ettei suurin osa mene rehuviljaksi, vaan tulee ihan laadukasta myytävää viljapörssiin.

      Poista
  15. Rehuviljaksi meni aikoinaan kaikki, jopa vehnä jota ainakin kerran viljelimme, kai se oli sitä osto- ja myyntipolitiikkaa eli Saksan ja Hollannin saastuneilta alueilta ja muualtakin tuli meille kalliimmalla leipävilja ja suomiohrat sun muut menivät eläinrehuksi halvalla. Saa siinä sitten tukiaisia ihmetellä ja kaiken kannattavuutta.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)