keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Mitäs me vispilöitiin, ennen kuin tuli samppanjaa




Suosikista sai lapsena ollessani lukea hehkutusta, jonka ihmeellisyyttä eivät päässeet turha ankeus ja negatiivisuus pilaamaan: "Tämä tuntuu liiankin fantastiselta, ollakseen totta! - Mutta on se. On." Toimittaja Bernerin Helsingin Sanomiin kirjoittama artikkeli euroehdokas Antero Vartiasta toi mieleeni muistot vuosikymmenten takaa. 

"Golfia, samppanjaa, julkkiskavereita - Antero Vartia ei ole perusvihreä." - Eipä kai, mutta Bernerin jutun jälkeen ei ole epäilystäkään, etteivätkö perusvihreät haluaisi olla Vartian kaltaisia. Politisoiva maailma tarvitsee esikuvia, kuten sanotaan. 

 Aika kovilla toimittaja kieltämättä lataa, kaltaiseni kyynikko joutuu väkisinkin hiljentymään.

Ei merkitse mitään, että Antero oli Salatuissa elämissä mukana vain kymmenessä jaksossa. Antero nimittäin tuntee Jasper Pääkkösen, Mikko Leppilammen, Jukka Hildénin ja Heikki Paasosen.  - Eikä ainoastaan tunne, vaan kaikki nämä lahjoittivat vaalikampanjan käyttöön sekä nimensä että näkyvyytensä. 

Eikä siinä vielä kaikki. Vihreä ikoni Osmo Soininvaara kannatti Anteroa, samoin monet jääkiekkoilijat. 

Ei siinäkään vielä kaikki, sokerina pohjalla: Anterolla on julkkiksia myös suvussa ja isänsä oli farkkukauppias.


Niille vihreille faneille, jotka Hesarin henkilökuvan jälkeen etsiytyvät Ravintola Mattolaituriin, Helsingin Kaivopuistossa, muistuttaisin, että lehden mukaan Anteroa ei siellä välttämättä näy. Parempi paikka etsiä olisivat yökerhot. Ja jos nyt aivan aloittelevasta perusvihreästä on kysymys, niin ulkoasun ei Mattolaiturissa tulisi olla ihan suoraan Mooseksen kirjasta tai vuoden -67 San Franciscosta. Eikä omia samppanjavispilöitä mukaan!

4 kommenttia:

  1. Vaalejen aikaan piti poistaa Jasper Pääkkösen yleensä kalastukseen keskittyvä twitteripropaganda kanava, kun kypsyin Jeesus Antero Postauksiin.

    City Vihreät ovat kulkeneet pitkän polun Heidi Hautalan kasvisravintolasta Korkeavuoren kadulta Kaivopuistoon Mattolaituriin.

    Kunnia tälle pitkälle marssille. Muistakaa maksaa pimeästi.

    VastaaPoista
  2. Twitteriin en ole koskaan uskaltautunut, facebookin saarnaajien paatos tuntuu ihan riittävältä. Pahimpia olen laittanut estoon. Vihreät, persut ja uskovaiset ovat kauheimpia, niitäkin ystävissäni, joita en tunne, näyttäisi olevan yli kohtuuden. Siis sellaisia väkisin käännyttäjiä.

    VastaaPoista
  3. Minä taas olen Face boikotoinut siitä saakka, kun siihen liityin ja kaveri sanoi, että sulla on vain yksi kaveri. Niinpä poistin prpfiilin, ennen kuin sain lisää kavereita.

    Nykyään Twitter aika ojennuksessa, sen verran on aikaa kulunut, että pahimmat kiihkoilijat on poistettu seurattavien listoilta. Ja kun uusi vahingossa sattuu seurattavaksi, niin joko vittuilen, tai sitten hiljaa poistan metelöitsijän.

    VastaaPoista
  4. Tuo kertomasi juttu yhdestä kaverista oli tavallaan hauska. Minä en facebookin kavereista oikeasti tunne montaakaan, olen yrittänyt, etten sinne oikeasti tuntemieni kanssa kommunikointia siirtäisi. Sukulaiset ja lähimmät puuttuvat sieltä kokonaan. Kuvaani en sinne ole laittanut, joskus olen meinannut, mutta ajatellut sitten: "turhuuksien turhuus."

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)