torstai 4. heinäkuuta 2013

Kartonkia ja kortonkia




- James, näin Teidän vievän isoa pahvilaatikkoa jätteisiin, mikä ihme se saattoi olla?

- Ei mikään, Teidän kuninkaallinen korkeutenne, ei mikään!

- Älkäähän nyt, James, kyllä minä näin Teidän vievän isoa pahvilaatikkoa.

- Anteeksi, Sir,  anteeksi! Tapaus on vain niin kovin nolo, etten aikonut häiritä Teitä...

- Kakistakaas nyt, James!

- Niin, Sir... Suomesta, se on sellainen pieni maa jossain Norjan ja Ruotsin lähellä..sieltä lähetettiin tuo..hmm...pahvilaatikko tulevalle hänen kuninkaalliselle korkeudelleen prinssille tai prinsessalle. Siinä on vauvanvaatteita.

- Pahvilaatikossa, miten kovin outoa. Oliko niissä vaatteissa kultapäärmeitä vai pelkät tavanomaiset jalokiviupotukset ja olivatko kuninkaallisen vaakunan osanneet kirjailla oikein?

- Ei ollut mitään mainitsemistanne, Sir, ne olivat tavallisia lastenvaatteita.

- Miten todellakin kovin outoa. Oliko pahvilaatikossa muuta?

- Hmm...tämä on kovin noloa, Sir, mutta laatikossa oli rahvaan intiimihygienisiä tuotteita... siellä oli myös pre...pre..preservatiiveja!

 - Voi hyvä Jumala! Toivovat siis, etten enää...onko pääministeriä ja Ulkoisen turvallisuuden osastoa informoitu?

- On kyllä, Sir; ei ole syytä huoleen! Ulkoisen turvallisuuden osasto ehti jo selvittää, ettei kyseessä ole mikään radikaali tasavaltalaisjärjestö, vaan paikallisen agraaripuolueen entinen ministeri, joka on sijoitettu johtajaksi erääseen virastoon, ettei pääsisi aiheuttamaan suurempia kommelluksia. Hänen nimensä on...hetkinen.. Hys..Hys...Hysse...Hyssälä!

- Kaatakaa, James, minulle lasi Brandya, laittakaa tuplana! Tuollaiset saattavat olla pirun kiusallisia, kun keksivät puuhaa päiviensä täytteeksi...James, soittakaa vielä pääministerille ja pyytäkää vartiointiin tuplamiehitys!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)