lauantai 9. maaliskuuta 2013

Kuriton sukupolvi




Otzahia harmitti syvästi, hän tunsi kuinka olisi pystynyt siirtämään vuoria, yhtään eivät olleet voimansa nuoruuden päivistä vähentyneet, mitä nyt pientä mitätöntä kremppaa siellä täällä. "Tulisi vain joku kokeilemaan, saisi tuntea oikein isän kädestä", hän tuumasi otsa punoituksesta hieman tummuen.

Harmitus oli kasvanut ajan myötä, hän oli saanut huomata nuoremman polven yhä avuttomammaksi ja avuttomammaksi. Mitään eivät osanneet, vanhoja eivät hänen laillaan kunnioittaneet. Silti olivat kovin polleita ja luulivat itsestään aivan liikoja! - Köntsänkieltä eivät kunnolla puhuneet, sekoittivat siihen tiesmitä kördää ja jopa tsuhbuhia; kaikki eivät suostuneet enää edes isoimpia tatuointeja ottamaan, muutkin perinnäistavat olivat heille perin vastenmielisiä.


Eivät kelvanneet oman heimon poppamiehen,  Utzibötzin, rituaalitanssit ja rummutus. Bötzelin seudun karvarumputanssit ja kurkkuäänet olivat ne, mitkä heitä puoleensa vetivät. - Bötzeliin havittelivat muuttamista, siellä oli muka ihanimmat naiset ja parhaiten käyneistä marjoista tehdyt juomat. Kovin tyhmiä olivat, därgätsärgä oli monille lähes tuntematonta, edes isoa pamausta eivät typeryyksissään ymmärtäneet riittävästi pelätä!

"Witzzbuh sentään!" - Otzah tuumasi, - "nyt laitan nuorison ojennukseen ja Tscöhzduudelin nuhteeseen , tiedän että ovat vuoren rinteellä ryypiskelemässä ja pilkkaa vanhemmistaan tekemässä. - Kopautan kuparikirveellä, jos tarvis!" - ja hän alkoi kapuamaan ylös rinnettä.

Otzah oli oikeassa, Köttnött makasi sammuneena omassa oksennuksessaan, muu joukko tanssi silmät pyörien ympärillä, kammottavaa mölinää sekopäisinä äännellen. 

Otzahin silmät leimusivat vihaa; mokomaa kuritonta uudenaikaista hulluutta ei voinut sallia, hän otti rivakasti jousipyssyn olaltaan. Ennenkuin ehti nuolta virittämään, oli yhden hulikaanin nuoli osunut häntä selkään. Otzah tempaisi veitsen käteensä, mutta ei mahtanut päälleen tuleville vahvemmilleen lopulta mitään, miten olisi voinutkaan, vanha 46-vuotias mies.

Otzah korisi hetken, juhliva väki työnsi hänet hieman rinnettä alas ja lähti pois vuorelta, oli alkanut sataa lunta ja Bötzelistä saattoi  löytää mukavaa meininkiä, runsaasti syötävää, ehkäpä ennnennäkemättömän villejä juhlia.






 (kuva Ötzi / wikipedia)

4 kommenttia:

  1. Näin se taatusti meni. Örveltävät huligaaninuoret sen tekivät.

    Otzahin mukana meni kokonainen kulttuuri, kun nalli napsahti ja kuparikirves kirposi kädestä. Juuri syöty ateriakin pakastui hiljalleen jäätyvään 159-senttisen kalmon sisuksiin, nyrkinkoisten lumihiutaleiden leijuessa näyttämön ylle.

    VastaaPoista
  2. Ihan jetsulleen näin siinä kävi, hän oli viimeinen ennenkuin nuoriso meni rappiolle!

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista Riku:) Otzin jäämies ei osannut uneksiakaan minkäläinen kuuluisuus hän olisi vuosituhansien, oliko niitä nyt rapiat 5 tonnia, kuluttua, mut parempi myöhään jos silloinkaan...

    VastaaPoista
  4. Ei tiennyt tulevasta julkkisurastaan mitään, ehkä julkkisten big brotheriinkin vielä pääsee...

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)