keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Näinkö?



Viel’ elää Antin työt, kenties
Kauanki, kansan suussa.
Hän eli niinkuin kepun mies,
Ei Kuole hirsipuussa.
Ol’  ylioppilas vaan,
Siis suur’ ei sijaltansa;
Mut kankein poika Suomenmaan
Hän oli tanssimaan.
Hänt’ ajan hurjan myrskyihin
Vei oikku onnetarten;
Hän sopi niihin kuitenkin
Kuin tehty niitä varten.
Se aik’ ol’ ajoist' kamalin
Ja itkun aika varmaan,
Kun käsissMatti Vanhasen
Ol’ ohjat maamme armaan.
Kyll’ itki moni huokaillen,
Ett’ oikeus on pilkka;
Mut itkiessä toisien,
Niin itkenyt ei Antti.
Vaan koska kansa äänestää,
Hän neuvon sille antaa:
”Maineetta näin on parempi,
Myös äänisaalis suurempi.”
”Ken kepuherraa vaikertaa,
On vaivojensa vanki,
Ei oikeutta maassa saa
Jos ei oo itse Kanki.”
”Siis vapauteen taistellen
Ken miehen mieltä kantaa:
Tie suorin kulkee onnehen
Lähellä kepun keskustaa!”
Ja vasamata nopsempaan,
Jonk’ ilmaan viskas jousi,
Ja Antti lensi vapauteen.
Ja Suomen kansa itki.
Äsken liekki Merisalon
Lyötiin pitkin maata:
Ei Suomi valtaa kepusen
Unohtaa koskaan saata.
Jo kohtas kosto sortajat
Kädellä ankaralla,
Siks kunnes juonet kavalat
Vapautti Antin käräjillä.
Tuo teot kummat kunniaa:
Tok’ viedä voivat muuhun,
Ja Antin tietä suorimpaa
Ei vieneet hirsipuuhun.
Mut varmaan Antin neuvo tää
Viel’ elää kansan suussa:
Kauniimpi oikeuslaitosta,
On Palmun taulu komerossa.
--
Anteeksi Kaarlo Kramsu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)