keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ihana aamu



Tasavallan presidentti Matti Vanhanen heräsi, venytteli ja haukotteli, hänen kasvoillensa nousi hämmentyneen möllömäinen hymy: "isukille pitää soittaa tänään ja kysyä, mikäs se suorakulma taas olikaan!" - Hän katsahti viereensä, jossa Susan vielä nukkui, tasainen kuorsaus heilutteli rouva presidentin muotoja.

Matti oli nukkunut hieman huonosti, hän oli yöllä saanut pääministeri Ilkka Kanervalta aivan omituisen tekstiviestin, jota presidentti ei ollut ymmärtänyt lainkaan. Perään tuli monta pahoittelevaa viestiä: "se ei ollut tarkoitettu herra tasavallan presidentille!" 

Kanerva oli yhteisestä sopimuksesta päässyt pääministeriksi, vaikka keskustapuolue oli eduskuntavaaleissa yltänyt uskomattomaan seitsemänkymmenen prosentin äänisaaliiseen.

Ennenkuin presidentti oli ehtinyt sulkea puhelimen, se pärähti soimaan DDR-hymniä, jonka hän oli vitsikkäästi kerran asettanut soittoääneksi eikä ollut osannut tai viitsinyt sitä muuttaa. - Ulkoministeri Antti Kaikkonen soitti ja kertoi säätiön ostaneen kaksi rekka-autollista arvografiikkaa....

"Jumpe, se on tänään kiirus päivä, heti kymmeneltä tulee prokuraattori Sauli Niinistö puolisonsa Tanja Karpelan kanssa aamupäivä brunssille ja illalla pitää mennä Merikukan ja hänen puolisonsa, mikäs sen nimi nyt olikaan, kanssa katsomaan sitä uutta Batman-elokuvaa..."

---

Sitten Matti Vanhanen heräsi oikeasti ja muisti, että tänään ei tarvitse mennä roskisten välistä sinne perheyrittäjien toimistoon, tänään olisi se todistusvuoro siellä Kaikkosen oikeudenkäynnissä. Minkähän kravatin sitä laittaisi...





2 kommenttia:

  1. Enpä ole tuota kuvaa nähnytkään, haaahaaahah! Kyynärsauvakin vielä...

    Parempi ehkä, että Vanhanen näkeekin vain unia presidenttiydestä.

    Vai olisiko miehestä hyvinkin sukeutunut historian merkkihenkilö, maanisä jolle ties millaisia patsaita jälkipolvet myöhemmin kiveen olisivat hakanneet?

    Eipä tiedetä ei. Parasta siis nähdä vain unia meidän muidenkin.

    VastaaPoista
  2. Minä olen kuvan nähnyt useinkin, voi melkeinpä sanoa, että fanitan ex-pääministeriä. - Kuva on minulla nimittäin kehystettynä seinällä, oikein lasi päällään, suojamassa herkkää sanomalehtipaperia.

    Jäi merkkihenkilöt näkemättä, mutta ei sille mitään voinut, kun se jalka tuli niin pirun kipeäksi.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)