sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Meren karavaanarit



Kesällä Helsingin edustalle ilmaantuu toinen toistaan komeampia purjeveneitä, joissa nuo ylväät Itämeren karavaanarit ajavat moottorit ulisten kohti lähisaarta ja sen purjehdusseuran tukikohtaa.  

Jos oikein tarkkaan katselee, saattaa joukosta yhden tai kaksi venettä erottaa, joiden ohjastajat ovat niin purjehdukseen vinksahtaneet, että lyhyen aikaa kulkevat purjevoimalla. - Luopuvat, kun huomaavat matkanteon olevan kiusallisen työteliästä, hienostuneet taskulämpimät snapsit jäävät kapteenilta ja miehistöltä liian vähälle. 

Kiire on kova noilla meren sankareilla valitsemaan nuotio- ja saunavuorot ensiksi sekä laituripaikka parhaimmasta aallonmurtajan suojasta.

Ruorin viereen on avattu kirja aukeamalta, johon merimerkit on piirretty isoin väritetyin kuvin, merkitykset kirjoitettu viereen. Kapteeni on kokemuksistaan oppineena kuulakärkikynällä merkinnyt itselleen ohjeet, kummalta puolelta länsiviitta pitää ohittaa: "Sen ison saaren puolelta".


Maanteiden karavanaareista purjehtijat erottuvat siinä, ettei ABC ole rakentanut huoltamoitaan saariin; hampurilaisten tai omien eväiden syöminen huoltamokahvion pöydässä on mahdotonta. Kaikki ruokatarpeet täytyy siten ostaa mukaan jo rannan Alepasta, Siwasta ja Maurinkadun valinnasta, jossa myydään väkevämpiä juomatuotteita. 

Saaren laiturissa on hienostunut ja kansainvälinen tunnelma, kuten varakkaille veneenomistajille sopii. 

Saattaa jopa olla, että monet pariskunnat tappelevat loppuillasta ruotsinkielellä, tai lähipusikossa tarpeillaan pyllistelevällä Gunilla-rouvalla on koko venearmadan yllätykseksi myös takapuoli ruskettunut. Mieltä sellainen hetkeksi virkistää, toisin kuin Börje-Gunnarin viidensadan euron purjehdushousuista alati vilkkuva persvako; siihen ollaan jo totuttu.

Alkuillasta purjehduskansan puheenaiheet vaihtelevat osakekursseista ja Nokiasta Key Westin ja Hemingwayn kautta  kokemuksiin nähdyistä suurnimistä. "Wahlroosin näin tuossa taannoin Espalla, se ei ollut heti tuntea, on tainnut käydä vanhaksi" tai "Neuvoin muuten viime viikolla Nallelle oikeat siimakoot ja siinä sivussa annoin pari sijoitusvinkkiä"  

Täysin sivistymättömät muskeliveneiden omistajat tuomitaan jyrkin sanankääntein: "kerrankin peräaallot iskivät juuri, kun olin pikareihin kaatamassa..." 

Yöllä keskustelut muuttuvat monimuotoisemmiksi, myös viittomakielen käyttö lisääntyy.


Siinä sitä kaunis Suomen kesän suviyö sujuu. Aamulla joku kompuroi jalat jäykkinä veneeseensä kylmenneiltä saunan lauteilta tai käkkärämännyn juurelta. Jostain kuuluu kovaäänistä riitelyä yön tapahtumista, kun rouva hoipertelee naapuriveneestä omaansa. "Ymmärrä nyt, että keskustelimme koko yön Helsingin kunnallispolitiikasta!"


Sunnuntai-iltapäivällä purjehdusseuran ranta tyhjenee nopeasti ja veneet säntäävät kotimatkalle: "Telkkarista tulee formuloita/jalkapalloa!"

2 kommenttia:

  1. Niimpä niin, se yksi tervaamaton muskeli on ladossa, varsinaisista muskeleista en piittaa tuon taivaallista ja tuo purjehduskin kalskahtaa porvarismeiningille, vaikka voi olla ihan jotakin muuta, ainakin hieno harrastus ja laji, mutta tervattu puuvene ja vauhti korkeintaan tuollaiset 2 - 4 solmua, sitä ei päihitä mikään.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli sellainen huomattavan vapaa tulkinta parista reissusta, joissa olen joskus ollut mukana.

    Karavaanareihin purjehtijoita ei kai saisi rinnastaa, ainakin kovin loukkaantuivat kun sen siellä reissussa tein. En nähnyt mitään eroa. - Harrastus toki maksaa helposti huomattavan paljon, vaan eivät ne isot vaunutkaan köyhiä varten ole.

    Samanlaista pienien tilojen ähertämistä.

    Veneilyä toki on monenlaista.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)