tiistai 10. heinäkuuta 2012

Elsa ja Fisu - vapauteen rientäneet


Ruokolahden leijonaa ei tiettävästi ole nähty kahteenkymmeneen vuoteen. 

Usein olen ajatellut kohtaloaan, joutuiko se salametsästäjien saaliiksi, vai elääkö yhä? 

Mahdottomana sitä ei voi pitää, eläintarhoissa leijonat ovat eläneet jopa kolmekymmentä vuotta. Luontaisia vihollisia leijonalla ei metsissämme ole.  - Onko kaatamansa hirvet turhaan laitettu salametsästäjien syyksi? Eläin on vuosikymmenien aikana saattanut myös sopeutua elämään suomalaismetsissä, enpä pitäisi aivan mahdottomana sitäkään, että  ympäristöllisistä tekijöistä johtuen se on ajan mittaan kehittynyt kasvissyöjäksi.


En kuitenkaan usko, että leijonasta olisi enää mitään vaaraa ihmisille. Kaakkoisrajalla metsään menijöiden on silti viisasta kulkea muutaman kymmenen metrin välein, esimerkiksi niin, että vaimo kulkee edessä tiedustelijana.

ON OLEMASSA PALJON AJANKOHTAISEMPI VAARA!

Huolestuttavia ovat varmat havainnot sekä Saimaalla että Päijänteellä nähdystä valkohaista. Viranomaiset ovat hysterian välttämiseksi pyrkineet asian toistaiseksi salaamaan, lehdetkään eivät ole asiasta paljoakaan kertoneet. 

Kerrotaan, että alkunsa mahdollisesti jopa kokonainen haikanta, on saanut suurpetotutkijan rikkoutuneesta piha-akvaariosta, jossa tutkittiin eläimen lajikäyttäytymistä vaihtelevissa olosuhteissa. Myöskään Venäjän suuntaa eläinten alkuperänä ei ole pystytty mahdollisuutena täysin eliminoimaan.


Todisteet ovat vakuuttavat!

Tällä kertaa nimettömänä pysyttelevä suurpetotutkija on vakuuttunut alueelta löydetyn hylkeen kappaleen raatelujäljistä: "Hain tekemiä, mikään muu ei tällaiseen kykene!"

Kuka uskoo tarinoihin hauen puremista ihmisistä, sellainen on kuitenkin vielä melko pieni peto? Mihin katosi keväällä osin avonaisille jäille lähtenyt pilkkijä Kala-Einari? Kerrotaan että eräs perhe jäi turhaan huhuilemaan uimaan lähtenyttä kultaista noutajaansa. 

Mihin katosi lomailemassa ollut seurue, joka jätti motellilaskunsa maksamatta ja joka viimeksi nähtiin soutamassa kovaa vauhtia kohti ulappaa!


Asiaa ei tunnu oikein kukaan ottavan vielä tosissaan, vaikka mitään epäilystä ei ole!

Luultavasti lähiaikoina perustan Facebookiin sivut, jotta asialle saataisiin tarvittava huomio ja vierasperäiset kammottavat eläimet pois Suomen kauniista luonnosta.

2 kommenttia:

  1. Riku, terveisiä meleko läheltä eläinvankila Ranua-Zoota.

    Huomenna perillä ja jos ei aivan kamalasti sada, mennään katsomaan sitä onnetonta jääkarhunpentua, joka ei koskaan jäälakeuksien vapautta saa maistaa. Helppoahan sille elämä, ei sen puoleen, mutta symbolisesti ajateltuna minua ei kamalasti asia miellytä...

    VastaaPoista
  2. Huomasin kommenttisi nyt, äsken kommentoin matkaasi.

    Joskus nuorempanakävin välimeren maan eläintarhassa. Silloin en tajunnut, miksi jalkakahleessa oleva norsu tekee edestakaista pakkoliikettä.

    Jääkarhu on suloinen otus, pystyy hylkeen nappaamaan kai lähes metrisenkin jään käpälällään rikkomalla.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)