maanantai 4. kesäkuuta 2012

Suomikaksnelonen











- Oletko kuullut, että Hesari kirjoitti pörssijohtajien saavan 24:n tavallisen tallaajan palkan, Elop ja moni muu, paljon, paljon useammankin.

- Täytyy sinun se kuitenkin ymmärtää, että sellaiset hommat ovat taitolaji ja työn merkitys painaa aivan eri lailla; eihän ne kakskytneljä pysty mitenkään tekemään firmalle yhtä paljon vahinkoa, vaikka jäisivät ylitöihin joka päivä!

- Ne kultaiset kädenpuristukset minua kuitenkin risoo...

- Äläs nyt, ne ovat firmoille ja yhteiskunnalle todella tärkeitä ja hyvä asia. Miljoonat maksamalla pystytään usein varmistamaan, etteivät enää palaa työelämään...

7 kommenttia:

  1. Ai, se ed.mennyt 24-sarja olikin työstetty näitä tilastoja ennakoiden?

    Kyllä se käsikirjoitus oli taitavasti fiktioitu, en millään olisi arvannut, että sankari Jakc Bauerin paikalla tosielämässä tulisi olemaan Elop. Ja että häntä vastassa onkin 24 alhaisinta roistoa jotka alati miettivät keinoja päsäyttää käyrät yhä jyrkempiin syöksyihin...

    Milloinkahan tämä tosielämän sarja sitten päättyy, että saadaan nähdä onnellistakin onnellisempi loppu? (Punaisina vilkkuvia lumeroita ei ihan vielä ole nähty...)

    VastaaPoista
  2. Elopin nimi muuten muistuttaa keittiössä vuotaa ploppasevaa hanaa; sekin hämää, että sankarilla tollanen nimi!

    VastaaPoista
  3. Kummallinen nimi, toisinpäin se on "pole", eli "rima". Hyvin on silti mennyt, kaikista korkeuksista on pystynyt alittamaan. Vaan onhan siinä tietysti jo aiemmin rakennettu hänelle pohjat.

    Elop on melkoisesti onnistunut jo suolarahoja keräämään, luulisi pikkuhiljaa keskittyvän golfiin. Voi kohta lukea Ruoholahden konttorin katolla "samsung".

    Paskan puhuminen on taitolaji, yritysmaailman johtajia olen ihaillen katsellut.

    Baueria en koskaan ole katsellut, en siitä juuri mitään tiedä. Tämä tuli siitä suomikakkosnelosesta mieleen.

    VastaaPoista
  4. 24-sarjan eka kierros oli kyllä jännittävä. Sitten sillekin kävi kuten kaikille muillekin sarjoille.

    Jouduin taas sairaalaan, ja äkkiä vaikka ei henkenhättää olekaan...

    VastaaPoista
  5. Luin blogistasi, sitä olen lueskellut, mutta oikein mitään en ole osanut sanoa. Kirjoitat niin vahvaa ja hienoa tekstiä.

    Pikaista paranemista tuntuu vähän kliseeltä, kun sen sanoo, mutta kuitenkin!

    VastaaPoista
  6. Riku, en tunne itteeni kovin sairaaksi, on vain erittäin tarttuvasta taudista kymysys (tuttava sairastui) ja oikein erisdtyksessä olen nyt kun oli samoja oireita pitkin talvea ja kevättä (hiviä se ei sentäs ole). Keuhkokuva oli njormaali, ehkä jopa loistava koska en ole tupakilla tervannut... Huomenna muut näytteet ja muutamana pvnä peräkkäin samat, myös kuvia lisää... huh huh, en olkisi joutanut ja lastenhoitokin tuottaa nyt kaljuun päähän harmaita juovia...

    VastaaPoista
  7. Sairaalat ovat jokseenkin tylsiä paikkoja, itselläni hyvin vähän on omakohtaisia kokemuksia - varusmiesajalta kun teloin itseäni.

    Silloin taisin nukkua ensin muutaman vuorokauden, sitten luin metrin verran valittuja paloja. Ruokaa en voinut syödä, vain nokkamukista keittoja ja mehuja.

    Onneksi en (Turun Tilkkako se oli?) armeijan konitohtorin ommeltavaksi joutunut, viereiseen isoon sairaalaan sieltä kiikuttivat ja hoisivat. Hyvä niin, arpi naamassa on melko huomaamaton.

    Hyvää hoitoa sairaaloissa luulisi annettavan, sinäkin pääset oireistasi eroon.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)