lauantai 23. kesäkuuta 2012

Juna kulkee





Alkumatkasta Yle:n juhannusjuna meni vähän ohi. Aloin kuuntelemaan sitä radiosta, kun Kari Väänänen selitti: "She she onn... on thaivhaan thulien toshi, että mulha on nyt kullkhaa aivhan helvethin harvinaishen hyvä juthu..."

Rosa Liksom ja toimittaja kehuivat junanvessaa: Liksom kertoi kakkapissa kokemuksiaan junassa ja hirnui kuin hevoskuusikko ylämäessä, mutta vähän kovaäänisemmin. 

Roman Schatz otti tai joutui ottamaan halullisen radiotoimittajan syliinsä. Siitä haastattelu radioon. Roman kertoi: "Mincä olzhen zitä mieltä, että ein zwei drei, Helvetzhin hienoa, että Deutschland im Fussball gewinnen hat", tai joitain muuta sellaista. - Myöhemmin Schatz käveli ohi, toimittaja parahti lähetykseen: "IIIIK!"
---
Luin ylen nettisivuilta yleisön lähettämiä lemmenrunoja. Sen verran mielestäni ällöpieruja olivat, että lähetin sinne sellaisen, etteivät taatusti julkaise. - Eivät pettäneet odotuksiani. Hyvä kohta siinä meni jotenkin: "Väänänen taisi jo nukahtaa, herää taas kun vaalenee..."


---


Yöllä tajusin avata netin televisiolähetyksen, Kokkolan asemalla kahden aikaan yöllä oli ihan mukava ohjelma. Iiron soittokykyjä ihastelin, niinkuin aina. Anu Komsi lauloi opperaa Kekkoseksi pukeutuneena, kiipesi palmuunkin. Historiallisesti pukeutuneita ihmisiä: "Mä oon Anders Tshydenius!"

Junan lähtiessä jatkamaan, ruutuun pompsahti kuvanauhalta joku tamperelainen astraalinainen, joka kertoi leijuilevansa katossa; pistin vähän äkkiä taas radion puolelle.

Hetken kuluttua takaisin kuvalähetykseen. Iiro soitti. Upeita kuvia valkenevasta taivaanrannasta, jossain pohjoisen etäisyydessä aurinko näytti helottavan.

Helkkari, nyt se astraalinainen on siellä junassa ja tekee Iirolle jotain ennustusta. Onneksi kirjoitan tätä. LÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄL- mä en kuule mitään - LÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄLÄL - mä en kuule mitään...ai nyt se lopetti.
---
Erilaisia haastatteluita pitkin matkaa, enimmäkseen aika tylsiä, Ella Kanninen jututti. Erilaisia esityksiä. Välillä musiikkia levyiltä.- Haastatteluiden aikana kaivelin aika paljon kynsieni alustoja tai tein jotain muuta; selailin nettisivuja. - Arkistofilmejä, joita ei koskaan aikaisemmin ole esitetty, tai ei ainakaan koskaan enää tämän jälkeen tulla esittämään. Etukäteisnauhoituksia.

Helikopterista kuvatut maisemakuvat olivat hienoja.
---

Ennen puolta neljää Kuunkuiskaajat lauloi omalla ja Rantalan säestyksellä.


Klo 3:38 Ylivieskassa näkyy aurinko paistavan (täällä etelässäkin melkein), puuroa pöydässä, junaa odottavat..."Nyt se tulee!" - Neljä naista valkoisissa tanssi tervetuliaisiksi.

Kanninen vetäs puurot ja alkoi tanssimaan musiikin säestäessä. Musiikkia, lyhyt pysähdys, alle kymmenen minuutin päästä juna jatkoi matkaa..


Helkkari nukkumaan pitäisi kai... ei sentään Oulu täytyy nähdä. Voi helevetti, sinne on vielä yli tunti! - No, ei se mitään, avaan laskujeni mukaan toisen oluen.
"A one, a one, a one, two, two, twoot twoot...three, a one, a one..." - Kahdeksalta ovat Rovaniemellä.

Iiro soittaa Moonlight serenadea ja on torkkuvinaan välillä koskemiston päällä. 

Filmi Kalajoen nakkarilta ja rannalta, joku istuu koff-laatikon päälle niin, että purkit sinkoilevat, näyttää kaveri hieman väsyneeltä. Musiikkiesitys levyltä: "Galajoen hijekat la la laaa!"

Oulussa juna oli jotakuin vartin yli viisi. Vähän ihmisiä vastaanottamassa, mieskuuro Huutajat huusi tervetuliaiset. Muinaissuomalaisittain pukeutunut mies rummutti muinaissuomalaista rumpua; huhhuh! – Alle kymmenen minuuttia ja juna jatkoi matkaa. – ”Tässäkö tämä oli?”

Menin nukkumaan.

Uuden Suomen blogissa kilvan ohjelmaa haukkuivat. Oli siellä tavallisia ihmisiä haastateltavina; meitä tavallisen tylsiä.

Idea oli joka tapauksessa hyvä, jotain olisi ohjelma kaivannut. Iiro Rantala ja Ella Kanninen olivat hyviä. Ellan ilme osaa olla mukavan iloinen ja sympaattinen, kun kuuntelee haastateltavien jorinoita. 

Ellan vaatteista saattoi arvailla sitä, mikä oli nauhoitettu etukäteen, mikä osa lähetystä oli suoraa. Mekko ja housuasu vuorottelivat.


Radion lähettämä ohjelma oli, niiltä osin kuin kuuntelin, heikkoa. 


--
Kuvat: Ylen nettilähetys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)