keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Paluu tulevaisuuteen



Vanhoja uutisfilmejä tarkkaan katsoessa saattaa huomata naruja, joilla avustajat  yläkerran huoneesta käsin saivat valtiomiehen esiintymiseen eloa ja ilmettä. 

Erityisen vaativia olivat avoimilla paikoilla tapahtuvat esiintymiset, etenkin jos suojana ei ollut esimerkiksi parvekkeen kaidetta, jonka takaa apumiehet pystyivät kansaa tervehtivää johtajaa ohjaamaan esimerkiksi koukkupäisten keppien avulla.  

Tarvittaessa yksi roteva turvamies pystyi kuitenkin kohteen takkiin piilotetun vivuston avulla suoriutumaan melko kohtuullisesti, etenkin jos oli saanut tehtäväänsä riittävän koulutuksen - esimerkiksi jossain ystävämielisessä maassa.

Naruilla liikutettavat eivät kaikesta huolimatta olleet aivan ketä tahansa, usein heitä pidettiin jämerinä ja jämpteinä miehinä, joiden nauttima arvostus oli  laajaa ja puolueiden, jopa valtakuntien rajat ylittävää. Siksi avustajien hyvä suoriutuminen oli tärkeää.

Ajat ovat onneksi täysin muuttuneet.

Aina tulevaisuuteen panostava Suomen keskusta-niminen puolue (lyh. kepu tai suokusta) etsii itselleen aivan uutta ja nuorekasta puheenjohtajaa, jonka johdolla se voisi alkaa tekemään eteenpäin katsovaa ja puhtaalta pöydältä tapahtuvaa politiikkaa: ei ainoastaan omien jäseniensä, vaan koko Suomen kansan parhaaksi!




Muisto menneiltä ajoilta, kauan kauan sitten. Huomatkaa ainoastaan kaksi tarvittua narua, jotka kuvassa sulautuivat lähestulkoon näkymättömiksi. Kohde on mahdollisesti liimattu kiinni taustan lasiseinään.

4 kommenttia:

  1. Mulla kuule tuli mieleen noista Leonidin kuvamanipulaation lyhytlahkeisista Kalle Anttila-vainaan postimyyntiluettelo ja se, kun sieltä joskus niitä, ja näitä, tilattiin. Yksi "suosittu" artikkeli oli hiihtohousut joiden suikeroita lahkeita sai koulun hipoissa hävetä koska toisilla oli jo leveälahkeisia, Markku Aro-farkkuja.

    Nuokin varmaan on postimyynnin kautta Kremliin livahtaneet (anonyymisti?) Lieköhän mukana satiaisensaivareita laitettu? Se kummasti laittaa eloa köpelöönkin ukkoon kun munia alkaa raa..vituttamaan....

    VastaaPoista
  2. Markku Aro-farkkuja, voi helv..ti - Puputtihousut!

    Varmaan Lennulle satiaishousutkin täytyi laittaa ainakin loppuvaiheessa, kun potkua ei millään meinannut saada edes tuhdeista annoksista hevoshormoneita.

    Minä luulen, ettei tuo kuva ole varsinaisesti manipulaatiota, ei edes maagista - , vaan sosialistista realismia. Sellaista mukavaa ja nostalgista keskivartalo keskustalaisuutta.

    VastaaPoista
  3. Jees, yritin etsiä Puputin farkkukuvia, mutta enpä löytänyt (siis netistä). Vahvasti olen kuitenkin sillä kannalla, että hän ja muutama muu 1960-luvun ja 1970-luvun alun suosikkien kuvien vakiesiinpanot olivat pukeutuneet leveälahkeisiin farkkuihin. Arto Sotavalta mm., kai myös Tapani Kansa ja Kisu ym. ym.. Ehkä jonkin vinyylin kannesta sellaisen foton tavoittaisi?

    Mistäs tuon Kremlin herran kuva on peräisin?

    Mulle ne hiihtohousut tuovat painajaisia mieleen... ja Kalle Anttilan sekä Pelastusarmeijan pahvilaatikot joiden kyljissä komeilivat SOK- tai ELANTO -logot.

    (Onko mennyt Puputti pöksyihin...khih khih)

    VastaaPoista
  4. Markku Aro on mouhijärven suuri poika, alaleuka väpättäen ja nenäreiät pystyssä (sellaisina Innasen susihahmoina muistan) suurmiehestään puhuivat, joutuessani siellä asumaan viattomana lapsena hetken aikaa.

    Internetistä kuvan otin, taitaa se olla manipulaatio ilman noita sutaisemiani mustia narujakin. Muistelen sen joskus olleen peräti wikipedian kuvituksena, aivan varma en ole. Jossain kuitenkin.

    Eivät nuo vanhat muoditkaan niin häävejä olleet, itse taisin aika pitkään kulkea jossain äidin enstexistä tekemissä housuissa. Sitten tulivatkin ..tanan kalliit farkut, Mic Macit ja muut, joihin ei olisi ollut varaa. Yleensä ne minulla jostain syystä menivät vielä polvesta rikki melkein ensimmäisenä päivänä. Paikka polvessa sitten kuljin, eikä sellainen juuri silloin ollut muotia.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)