perjantai 9. maaliskuuta 2012

Teoreettisesti huvitetut







- Mä aloin muuten tekemään mun huumoriani aivan uudelta, monipuoliselta ja tieteelliseltä pohjalta!

- No jopas nyt, mitä se...

- No ekaks ku mä menin lavalle, mä sanoin vaan: "jo muinaiset roomalaiset!" ja aloin heti tykittään. Kun siinä piti olla inkontinenss... inkongruenssia - se tarkoittaa, et seassa on jotain sopimatonta - ni mä huusin viel, et "vittu!" - pyllistin sit yleisöön päin ja päästin ihan kauheen pierun, siin oli aivan sopimattomasti kiinteempääkin mukana...


- Vai niin, vai kiinteempää...

- Joo, siinä olikin samalla sekä  Aristoteleen ylemmyysteoriaa et tota dek...degradaatioo, se tarkottaa arvonalennusta. Tuntu meinaan alun teräsmies-fiilingin jälkeen olo paskat housussa hetken aikaa vähän ohkaselta..eikä se yleisökään siinä hämmennyksessään enää arvokkaalta tuntunu!

-Vai hämmenyksessään...

- Joo! Unohtu muuten kertoo, et siin oli käytetty viel sitä huojennusteoriaa, kun huumori, tiekkö, vapauttaa ylimääräistä energiaa ja tuottaa helpotuksen tunteen!

- No se oli tieteellistä ja monipuolista huumoria, yleisö nauroi varmaan ihan hillittömästi?

- Ei, ne suuttu aivan sairaasti! - Pakko oli lähtee nopeesti karkuun; ne heitteli tavaroita, huus ja uhkas vetää turpaan! Pahus, kun en päässyt näyttään kaikkee oppimaani, vaik mun piti jatkaa viel karikatyyreilla ja syventää samalla tota esteettistä puolta!


---
Linkki: Teorioita huumorista-tiivistelmä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)