perjantai 4. marraskuuta 2011

Iltaehtoo 1970-luvun lauvantaina




1970-luvulla kasvaneena nykynuorison turmelusta ei enää saata ymmärtää.

Elävästi nousee mieleeni, kun 16-vuotiaana itse vietin iltaehtoota olohuoneessa perheen parissa. Puhdetöinä tein pesäpalloja, sisareni valmisti äitini kanssa isoa röijyä, jonka teemana oli "kansakuntamme suurmiehet suomalaisessa kesämaisemassa". Pesäpallojen valmistus siihen aikaan ei ollut mitään leikintekoa, tarkkana sai olla, ettei sirkkeli syönyt sormia ja käsin pyöritettävän rälläkän kanssakin oli joskus vaikeuksia.

Emme köyhyydestämme huolimatta olleet lannistuneita, kyyneleet vieläkin valuvat poskilleni, kun muistan kuinka isämme joskus luki ääneen kirjaa "Isänmaalle hurmeet" tai Toppeliuksen satuja.


Yleensä olimme kuitenkin melko vaiti, että kuulimme naapurista kantautuneen radion soiton, sieltä tuli usein mieleistä ohjelmaa, klassista musiikkia ja balettia ruotsiksi tai viittomakielellä.


Tuona muistiini jääneenä iltana välillemme kuitenkin virisi lämminhenkinen keskustelu, itse sen aloitin.


Minä: Naapurin Villekin kuuluu sellaisen moottoripolkupyörän, mopedin, saaneen!


Äitini: Hui herramunsiunakkoon, voi aikain ja tapain turmelusta!


Minä: Minustakin sellainen on eri hoopoa, sitä benziiniäkin siihen kuuluu tarvittavan ostaa, eipä siinä jää paljoa kolehtiin laitettavaksi, saattaapa Ville vielä nekin vähät pistää semmoisen - miksi ne sitä kutsuvat - rapakaljan ostamiseen!


Sisareni: Nii-i, kuuleman mukaan sellainen moottoripolkupyöräily saattaa johtaa rapakaljaan ja muuhun irstaaseen käyttäytymiseen. - Ville jo sanoi koulussakin opettajalle: "En mä vaan voi sitä tietää!", sai siitä jälki-istuntoa, karsseria ja käytöksenalennuksen!

Minä: Huiherramunsinuakkoon, voi Villen turmelusta!


Näin rattoisasti iltaamme vietimme, sitten alkoi kovin haukotuttamaan, olihan kello jo kahdeksan, seuraavana päivänä olisi sunnuntai ja aikainen aamuherätys.
---


 




(Iltasanomat: poliisin mitta täyttyi, näin nuoriso sekoili)

yläkuva: Project Gutenberg, Topelius/ Lukemisia lapsille 8"Arvaa hei, onks tää hattu täynnä paskaa?"


9 kommenttia:

  1. Ja kun se pesäpallo (-maila?) oli saatu rälläköityä (ronteloitua sanoisivat Länsi-Kairassa -Ruotsin vaikutusta-)otettiin uunin (puilla lämmitettävän, ei sähkö-) päältä kirveenvarsien aihioiksi jo esikarsittuja (vesurilla) visakoivuisia vänttyröitä joista sitten iltapuhteen ja -hartausten sekä lauantain toivottujen päälle (jos ei uni tullut) vuoltiin muutamat kirveenvarret, kapustat ja puulusikat.

    Isä saattoi koverrella ahon laidasta talteen ottamistaan koivunpahkoista muutaman lautasenkin ennen kuin köntistyi kontalleen äitimuorin seljän taakse tukkeeksi hatarasta ikkunasta vuotavalle viimalle. Äiti nääs oli jo 11. kerran raskaana ja ei passannut sen munuaisia tulehduttaa: kukas ne lehmät (5 kpl) olisi sitten lypsänyt iltasella, kun se synnytyslaitokselta päiväkäynniltään kotiutui?

    Joskus äiti kyllä päästeli uutta elämää lypsyjen ja ruokintojen välillä tuvassakin, tai häveliäisyyssyistä saunassa jos sattui pyhäpäivä eikä me isommat oltu koulussa.

    Pienin jellukka syntyi heinäkujassa navetan ja ladon välissä kesken heinähäkin latoon purantaa. Isä leikkasi napanuoran viitakkeen terällä kun muuta ei sattunut olemaan saatavilla. Ja kun se poropeukalo ei osannut tehdä kunnon solmua siihen, niin koko ikänsä kuopus on sitten puhunut vatsansa kautta avoimena öllöttävästä napanuoran pätkästä niin että plörinä vain on kuulunut. Sirkuksen vatsastapuhujana se onkin menestynyt hyvin...

    ...tästä voisit sitten, Riku, jatkaa kuinka 1970-luvun nuorten elämässä myöhemmin on käynyt.

    Tämä menestyjien sarjan voi aivan hyvin aloittaa vaikka julkisuuden valovoimaisen liikemieshahmon Arto Merisalon s. 1965 esittelyllä, joka erinäisten takinkäänteiden myötä ja sujuvasti itseään ilmaisemaan kyenneenä on päässyt taputtelemaan poliitikkojen selkiä (ja taskuja) ja jossa ankarassa työssänsä on myös menestynyt pienistä vastoinkäymisistä ja linnatuomioiden uhan alla olemisesta lannistumatta.

    VastaaPoista
  2. Niin, 80-luvun nuoret ovatkin jo alkaneet kertomaan, kuinka joutuivat itse tietokoneensakin valmistamaan.

    Ei kai Merisalon touhuissa muuta kummallista ole kuin se miten halvalla valtakunnan sai, muutama satatuhatta riitti.

    Konkurssirikoksetko ovat ainoat tuomioon johtavat tapahtumat koko NOVA-yhtiöiden Suomen osto /vaalirahoitus-vyyhdistä?

    Kyllä Suomen omistajilla hienot autot täytyy olla.

    Voi olla vaikeaa todistaa mahdollisia vastapalveluksia, mutta ei suomalaisella oikeuslaitoksella sellaiseen ole halujakaan, sellainen ei vain ole maassamme tapana.

    Laintuntemustahan meillä kaikilla kansalaisilla riittää, jokainen tietää ja tajuaa, että esimerkiksi kaikkosen ja kanervan tulevissa oikeusjutuissa tulee vapauttavat tuomiot.

    Herrat ihmettelevät kovasti kansalaisten kaikkinaista tyytymättömyyttä, ällikkäihmiset syitä etsivät lillukoista ja lillukanvarsista.

    Ei ole Suomea siunattu hyvällä herraonnella.

    Minä luulen, että jos ja kun häkki heilahtaa, Merisalo alkaa kirjoittaa muistelmiaan. Kurjaa se on lusia, kun entiset sydänystävät ja muut isoherrat eivät ole miestä enää edes tuntevinaan.

    VastaaPoista
  3. Tässä Yli-Saunamäki sanoo oleellisen Novan konkurssista.

    VastaaPoista
  4. "Kysehän ei ollut viikonlopusta vaan joka ikisestä päivästä.

    Sen vielä jotenkin ymmärtäisi jos kyse olisikin vain viikonlpuista.

    Tässä hieman Taipalsaaren n. 5000 asukkaan kunnasta viimeisen vuoden aikana.

    Saimaanharjun kauppa yritetty polttaa.

    Useita näpistyksiä kaupasta.

    Päiväkodin pihaa turmeltu useita kertoja.

    Koulun ulkovalaistuksia rikottu useita kertoja.

    Yleinen roskaaminen lisääntynyt roimasti.

    Ammuskelua Saimaanharjun kaupan edessä.

    Mopoilijoista oikeasti suurta haittaa.

    Paljon pientä ilkivaltaa, kuten tuossa jo aikaisempi henkilö kertoi jossa oli vedetty auton renkaita keskelle tietä, jne, jne.

    Kun Saimaanharjun kohdalla ajaa pidemmälle taipalsaarta, niin muistaa kyllä katsoa harjun kohdalla oikealle, milloin sieltä lentää kiviä autoon.

    Näitäkin tapahtunut tämän vuoden aikana usein.

    Liikennemerkit solmussa melkein viikottain.

    Leikkipaikkoja tuhottu."

    VastaaPoista
  5. "Onko täällä kirjoittelevien mielestä siis oikeasti ok, että 80km/h nopeudella ajavia autoja viskotaan aikuisen miehen nyrkin kokoisilla kivenmurikoilla keskellä yötä..? Niin arkena kuin viikonloppunakin. Mopoilla rällätään klo 4 ARKIyönä, ammuskellaan ja poltetaan kaikki, mikä irti saadaan, potkitaan postilaatikoita hajalle jne...

    Pienemmät lapset eivät uskalla edes päivällä mennä enää leikkipuistoon kun nämä teini-ikäiset istuksivat leikkipuistoissa kiroillen, tupakkaa poltellen ja mopoilla rälläten."

    VastaaPoista
  6. Sellainen on aina valitettavaa.

    Siitä puolestaan pitää olla tyytyväinen, että koko maassa liikemurrot ovat 1980-luvun huippuvuosista vähentyneet hyvin pieneen osaan.

    Tilastokeskus on valitettavasti supistanut ilmaista jakeluaan paljon, kunnon pitkän aikavälin tilastoa en nyt löydä.

    Vahingonteot ovat kokonaisuutena vuodesta 1980 nekin vähentyneet, vaikka samaan aikaan ilmoituskynnys on madaltunut. Muutaman viime vuoden tilastot, osoittavat taas lievää nousua, joka ei paljoa kerro, kun käyrällä on ollut taipumus tehdä aaltoliikettä.

    Pienen kunnan tilastoihin muutama humu saa ihmeitä aikaan.

    VastaaPoista
  7. Pekka Siitoinkhin oli huolissaan nykyajan nuorison kurittomuudesta 1991. Ja olipa hän samaa mieltä herra Hakkaraisenkin kanssa (tai siis toisinpäin Hra Hakkarainen ON nykyään samaa mieltä)siitä, että Ahvenanmaa on hyvä paikka kaikille epäilyttäville hemmoille.

    http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=11&t=1028&a=9436

    Ehkä silkka särkeminen on lisääntynyt yleisillä paikoilla. Tai sitten niitä, yleisiä paikkoja alkaa olla niin paljon, että ne on helppo tilastoida.

    Ennen maalla tavalliset tilliäiset kiljuspäissään kaatelivat maitolaitureita ja heinälatoja, tuikkailivat tulia nurkkakivien rakoihin, vyöryttivät kivirauniot takaisin pelloille, kävivät lypsämässä naapureiden lehmät öisin, sontivat rappusille, kivittivät ikkunoita syyspimeillä, pieksivät suuren joukkovoiman turvin kylän keljut, tai niiksi ristimänsä, puhkoivat pyöristä kumit, laittoivat sokeria polttoainetankkeihin, särkivät puimakoneet, reet ja sapilaat ja katkoivat samoilla reissuilla sadat heinäseipäät, varastivat puista omenat, pelloilta nauriit, porkkanat, perunat ja jauholaareista jauhot...

    Voi että tulee mieleen monta, monta paskamaista temppua joista kylillä kohistiin ja koska ne kohdistuivat yleensä yksityisiin ihmisiin aiheuttivat ne joskus jopa korvaamattomia menetyksiä kun koko vuoden sato saattoi tuhoutua kolttosten seurauksina.

    Päivällä kun katselin Kajaanin kaupungin torinlaidalla pleksilasista ja metallikehästä valmitetun kesäesiintymiskatoksen tuhoa, niin ajattelin, ettei tuossa kyllä kukaan esteettisen kaunista ainakaan menettänyt. Kännissä ovat varmaan tilaajatkin (kaupungin edustajat) kuten sen tuhoajat olleet itsekin kun moisen rohjakerumistuksen siihen noin vuosi sitten teetättivät.

    VastaaPoista
  8. Enempi Siitoimen porukalla oli 70-luvulla huumoriarvoa, hyvää tai enemmän kai huonoa. Poliittisesti olemassaoloaan käytettiin hyväksi, muutaman enemmän tai vähän vielä enemmän alkoholisoituneen kännitoilailuista saatiin sanoa: "Katsokaa, fasistinen uhka!"

    Jotkut heistä tiedonantajan kirjapainon sytyttivät sekoiluissaan tuleen.

    Aika koskettava oli poikansa tarina, joka joskus tuli televisiosta. Kertoi isänsä pahenevasta alkoholismista, sen aiheuttamasta perhehelvetistä ja siitä kuinka ei saanut koulussa kiusaamiselta hetken rauhaa, vaikka yritti kertoa, ettei hän mitään isälleen pysty.

    Kaiketi viranomaiset erilaisia tuollaisia ryhmiä ja niiden kehittymistä tarkkailevat, hyvä niin, mutta enemmän minua nauratti tuota elävän arkiston pätkää katsellessani. Suomen sinivalkoiset, sinivalkoiset suomalaiset, sinivalkoiset mustavalkoiset, sinivalkoisten vapautusrintama...

    VastaaPoista
  9. Riku, tragikoominen kyynel poskellani minäkin noita pätkiä katsoin eikä tällaisista hemuleista ikäkuunaan voisi vakavasti otettavaa "Fuhreria" joukoille löytyä. Ei löydy joukkojakaan.

    Muutamaa vaasalaista uussatsia haastattelivat oliko se ajankohtaisessa kekkosessa (tms), ja aika naurettavalta jokainen näistä kolmesta vesselistä vaikutti.

    Paljon vakavammin otettavia ovat ne, joita ei nähdä, mutta joita on.

    Ps. "uussatsia" kirjoitin näköjään, mutta olkoot, satseja mitä satseja. Jokuhan jonkunlaisen mällin on liikkeelle jossakin lähettänyt ja toivonut pojasta, niin mitä lie isäparka toivonutkaan?

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)