tiistai 4. lokakuuta 2011

Kuninkaallista




Maailman ehkä tiukkamielisimmin vapaamielisimmän valtion, Ruotsin, valtionpää Kalle Kustaalle tulee toisinaan aika pitkäksi. Osin ehkä siksi, että Kalle päätettiin vapauttaa kaikesta valtiollisesta vallasta hyvin pian virkaanastumisensa jälkeen.

Vuoden 2004 vierailunsa aikana Kalle ylisti ihailemaansa Brunein sulttaania. Ruotsissa tätä ei katsottu hyvällä, hallitus määräsi  hänet kirjoittamaan sata kertaa liitutauluun: "Brunei ei rulaa!" - Kuningas kuitenkin armahdettiin kolmenkymmenen hyvän suorituksen jälkeen.

 Tällä kertaa Kalle livahti kunniapartiolaisen ominaisuudessa Saudi-Arabiaan, tapaamaan sen radikaalia kuningasta, Abdullahia. Maassa ei yleensä  paljoa vaaleja tarvitse järjestää - silti Abdullah jo tänä vuonna salli naisille rajoitetun äänioikeuden. Vapaamielisenä hallitsijana hän kumosi myös naishenkilölle auton ajamisesta määrätyn raipparangaistuksen. Naisten huoltajat eivät kummastakaan hallitsijan toimesta pitäneet, eivät tosin ajatuksiaan ääneen lausuneet. Toimien katsottiin haittaavan kasvatusta ja johtavan mahdollisiin kehityshäiriöihin.

Kun Silvia ei ollut aivan lähietäsyydellä, Kalle sujautti partiolaisten lätkän Abdullahin kaulaan ja supatti korvaansa: "Kuule, mäkin oon oikea kunkku, eikä tuo ole kuin yksi vaimoistani, mulla on kotona niitä kolmekymmentä lisää, yleensä aina oikea burka päällänsä!"


4 kommenttia:

  1. Otsikoksi kävisi myös Kuninkaan lista tai Kuninkaan kaalista.

    Tuosta liitutaulun kirjoittamisesta varmaankin vapautettiin samasta syystä kuin minä omat tyttäreni kun ne kiroilivat ylenpalttisen lahkjakkaasti (liikaa siis) ja laitoin heidät kirjoittamaan sata kertaa paperille, "en koskaan enää kiroile". Ehkä kymmenen jaksoivat ja sitten siinä luki isosti: "JA VITUT!"

    Mutta luepa aamun Hesarista Riikka Venäläisen koumni (etusivun) Vr:n listauksesta, että kuka se tärkeä henkilö heille on. Ei ainakaan asiakas tuon kolumnin mukaan.

    VastaaPoista
  2. Otsikkosi ovat hyviä.

    Nauratti tuo tytärtesi kirjoitus,eivät ihan tyhmiä olleet. Jos olisivat olleet vähän vanhempia, olisivat ehkä kirjoittaneet saman asian: "Kirjoitetaan mitä kirjoitetaan, kiroillaan mitä kiroillaan, mutta nyt ei vittu jaksa kumpaakaan!"

    Hesaria ei minulle tällä hetkellä tule, mutta aion sen joskus illemmalla kyllä etsiä käsiini.

    Eilen junani pysähtyi Pasilan ja Helsingin välille viideksi minuutiksi odottamaan vapautuvaa laituripaikkaa. Talvella siinä odotetaan joskus kauan, joku kertoi ennätyksensä olevan melkein puolitoista tuntia, minun on jotain kolme varttia. Eilen minua vielä nauratti, kun aloin mielessäni kirjoittamaan uutista, jossa vr ilmoittaa alkavansa perimään eri maksua töölön- ja eläintarhan nähtävyyden esittelemisestä erillisen minuuttitaksan mukaan. - Tyytyväiset asiakkaat siinä sanoisivat: "Tätä mä oon aina halunnu katella!"

    VastaaPoista
  3. Luin kolumnin, samaa mieltä olen siinä, ettei vr äärimmilleen vietyine liiketoimintakuntoineen ole asiakaskeskeinen. Minä en sen henkilökunnan taholta ole koskaan kokenut asiattomuksia.

    Poliitikot ajoittain hurskastelevat, mutta vr ilman muuta tarvitsisi valtiolta paljon rahaa isoihin investointeihin, ennenkuin homma alkaa toiminnallisella puolella pelittämään.

    Suuresti rakastamamme tekniikka on hienoa kun se pelaa, lipunostotilanteessa tapahtunut laitteiston hetkellinen pimeneminen on elämää.

    Jutun tutkijalta puuttui ongelmien luova ratkaisukyky ja/tai hän oli itseään ja omaa oikeassa olemistaan täynnä.

    Hänen olisi tullut ostaa junasta uusi lippu vaikka kuinka harmitti, itseni tilanteeseen kuvitellen en voi muuta ajatella. Jälkeenpäin taistella vr:n kanssa lipunhinnan palautuksesta, korvauksestakin.

    Jos unohti ottaa tiedot ylös henkilöltä jolta lippua yritti ostaa, homma voi olla vaikea.

    Olisko lievää kuspäisyyttä, jos yrittää tuollaisessa asiassa saada suuryrityksen toimitusjohtajan langan päähän? Kas kun ei pääministeriä!

    VastaaPoista
  4. Joku tietysti luuleee, että juttu karkasi kovasti alkuperäisestä Kalle Kustaasta.

    Ei pidä paikkaansa.

    Tutkijan olisi pitänyt soittaa Ruotsin kuninkaalle. Hänellä kun selvästi on aktiviteetin puutosta ja hienoja uniformuja, jotka varmasti olisivat hyvää parempia konduktöörin hommaan.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)