tiistai 6. syyskuuta 2011

Ystävät rakkaat, sydämen pohjasta

















Eilinen Iltasanomat hieman oikaisi, kun väitti Gaddafin muuttuneen Yhdysvalloille ja Britannialle ystävästä viholliseksi. Toki rakkaudessa on ollut monta mutkaa, silloin hieman ahdisti, kun Muammar puhdetöinään matkustajakoneita räjäytteli ja beduiiniteltassa lehdistön ritatainoloita yritteli.


Libyan kapinalliset tarvitsevat nyt Sinun tukesi, heidän päämääränsä ovat vapaus, veljeys ja tasa-arvo, kaikkinainen yhteisymmärrys rauhaarakastavien, tiedostavien kansalaisten kesken. Ja öljylähteiden avaimet.

Gaddafi joutaa nyt mennä, Muammar on työnsä tehnyt, Muammar saa mennä.


Suomen tulee nyt välittömästi liittyä Natoon, tarvitsemme oman osamme öljystä, ei sitä rattaat ja pylpyrät taloudessa muuten pyöri, rullaa ja raksuta. Martti Ahtisaari, Nobelin "Kissinger, Le Duc Tho"-palkinnon saaja, on samaa mieltä.



(kuva: iltasanomat 5.9.2011)

4 kommenttia:

  1. Ulkoministeri Tuomioja ehti blogissaan jo kommentoimaan, että - hienosti ulkomaan kieltä käyttäen - useammillakin länsimailla on helmasyntinä olleet nämä "omat huoranpenikat".

    Raskaisiin ratkaisuihin sitten lännen johtajat joutuvat, vähän niin kuin päivän lööpin mukaan Tero Vaara.

    Itse joutuu lemmikkinsä tappamaan.

    VastaaPoista
  2. Raskaita ovat ratkaisut, vaikea on kulloinkin tietää, mikä nyt olisi kaikkein parasta oman edun kannalta.

    Tuomiojaa en ole koskaan äänestänyt, johtuu siitä että pirulainen on aina Helsingin äänestyspiirissä, minä uudellamaalla.

    Lemmikkien tappaminen on rumaa, sitä ajattelin Saddamin hirtossa ja erityisesti, kun yhden kätyrinsä pää irtosi yhdysvaltalaisissa freedom-pyrkimyksissä.

    Tero Vaarallisesta en oikeastaan osaa sanoa muuta kuin, että ihan helevetin kaameeta musiikin ja tunteiden korviketta tekee!

    VastaaPoista
  3. Näin se yleensä menee - kun et voi olla ystäväni - olet vihollinen...!
    Ystävältä on mahdollisuudet etujen saamiseen.
    Kun ei enään etuja - olet vihollinen...!
    Ystävyydellä - (ilman etuja) - Eko

    VastaaPoista
  4. No eikait siinä mitään etuja, kunhan jonkun verran hieman rahaa ja vähän öljyn mustaamia kynnenaluksia.

    Ystävyydellä- paljos maksat, Ritshard!

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)