perjantai 9. syyskuuta 2011

Viisikymmentä on liioittelua


- Jos löydän kepusta viisikymmentä viisasta, niin heidän tähtensä minä pelastan koko puolueen.

- Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö niiden viiden vuoksi koko puolueen?

- En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.

- Entä jos siellä on neljäkymmentä? 

- Niiden neljänkymmenen vuoksi minä säästän sen.

- Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä.

- En hävitä sitä, jos löytyy kolmekymmentä.

 - Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?

- Niiden kahdenkymmenen takia minä jätän sen hävittämättä.

- Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?

- Niiden kymmenen takia minä jätän sen hävittämättä. 
 Tämän sanottuaan Herra lähti pois.

Eikä keskustapuolueesta löytynyt kymmentä, ei viittä, ei kolmea, ei edes yhtä ainoaa viisasta, josta olisi voinut tehdä presidenttiehdokkaan. Puolue vain on valtakunnan politiikassa niin näkymätön, että Herra on sen jo varmaan unohtanut.













(Kuvassa joku keskustapuolueen vaikuttaja, luultavasti Paavo Väyrynen.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)