torstai 3. helmikuuta 2011

Pettua jälsi- ja nilakerroksista

 Kuvassa terhakka nuori ministeri, Paavo Väyrynen, presidentin seurassa 1970-luvulla.

















Täytyy myöntää; kädet jo vähän tärisevät ja naama punottaa, kun malttamattomana odotan piakkoin ilmestyvää Paavo Väyrysen uutta kirjaa. Ennakkotietojen mukaan Paavo haukkuu kirjassaan entisiä presidenttejä -  ja ne joilla virkaan on pieniäkin mahdollisuuksia.

Väyrysen isä on elänyt jo yli satavuotiaaksi, varovaisesti arvioiden Paavolla (s.1946) on siis aikaa toteuttaa presidenttiunelmansa vielä ainakin kolmekymmentäviisi vuotta.


Vuoden 2042 presidentinvaaleissa kansa viimein heltyy: eiköhän äänestetä Väyrynen presidentiksi, kun kaikki muut ovat olleet jo monta kertaa, mutta paavoraukka ei vielä kertaakaan!
---

 Entinen Euroopan melkeinpresidentti Paavo Lipponen saattaa vielä olla hieman katkera, kun hänestä ei tullut Napoleonin kaltaista Euroopan hallitsijaa, eläkepäiviään hän viettää Pohjolan Voiman elävänä näyttelyesineenä ja vahanukkena. 

Toisinaan toimittajat käyvät Lipposelta menneitä tivaamassa säilytyspaikan ovelta.


Amerikkalaisten kanssa käydyt lukuisat keskustelut Paavo Lipposella ovat varmaankin vielä tuoreessa muistissa. Silloin Paavo tottui Beatlesin lailla toistamaan: please please me, nyt sujuu toimittajille vastaaminen jo rehvakkaasti heavy-yhtye Metallican sanoin: So what!

Vielä vanhetessaan Lipponenkin oppii ehkä arvostamaan agenttien kappaletta Illan varjoon himmeään.


Väyrynen ei taida, monien muiden pitkään toimineiden politiikkojen ohella, kappaleesta paljoa piitata.



4 kommenttia:

  1. Mikä se on, vanhuusko, kun tuota muuallakin mainittua Metallicaa en mitenkään saa mieleen.

    "So what" pistää päässä hereille Miles Davisin ja John Coltranen, jotka torvillaan imitoivat amerikan puhetta.

    On siinä biisissä niitä lempeämpiä improvisaatiokohtiakin, joissa Keminmaan kirkkoon kerääntynyt yleisökin saattaa riitasointuja valtapolitiikkaa kohtaan kuulla.

    "So what"

    Taiteellinen lopputulema on kuitekin tärkein.

    VastaaPoista
  2. Näköjään hienolla vanhojen herrojen esityksellä You tubessa kaksi miljoonaa kuuntelijaa, mutta liittymää Lipposeen tai Väyryseen en jotenkin vain pysty näkemään.


    Presidentti Koivisto aikoinaan vieraili uutisoidusti Steve Ray Vaughanin konsertissa Porissa, sittemmin Halonen teki saman tempun James Brownin esiintyessä.
    - Lipposelle olisi aikanaan sopinut juuri tuo Metallica; sieluni silmin näen hänen uutiskuvissa urisevan, murisevan, ärisevän, tärisevän ja pyörittelevän silmiään päätään vahvistimiin iskiessään.

    Hienoa että Väyrysesta ja Väyryseltä ilmestyy jatkuvalla syötöllä kirjoja - on ainakin riittävästi materiaalia saarnata Pyhän Paavon paanukirkossa.

    VastaaPoista
  3. Minulle jäi Väyrysen uudesta kirjasta, tai siis sen ennakkomaininnasta mieleen vain se, että Väyrynen kadehtii Stubbin mediataitoja.

    Ja Väyrysestä tulee mieleen aina ja ikuisesti joko lentoemäntien pyllynnipistelyt tai sitten hänen kirjallisuudentuntemuksensa. Kolmantena tietysti tanhuharrastus.

    VastaaPoista
  4. Aloin oikein pohtimaan ja huomasin, että P.Väyrysestä tulee aivan liian paljon asioita mieleen, en viitsi alkaa luetteloimaan.

    "En sano, enkä väitä, ikinä en mihinkään ole pyrkinyt..."

    Paavo elää toisenlaisessa todellisuudessa kuin me muut - se saa helposti aikaan vaikutelman patologisesta valehtelijasta, vaikkei siitä tietystikään ole kysymys.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)