maanantai 21. helmikuuta 2011

Lehdistä taikapeilattua




Idols-nimistä laulajakilpailua olen seurannut vain äänettömästi, lehtien välityksellä.

Iltasanomat nosti esiin hyvin sokean, jopa näkökyvyttömän kokelaan pettymyksen kun tie kilpailussa päättyi - sokean näkemyksen mukaan -  näkökyvyttömyyteen.


Maailmalla sokeita laulajia ja muusikoita on ollut ja on. - Heidän innoittamanaan suomalainen manageri Tappi Suojanen lanseerasi aikanaan laulutaidoiltaan olemattoman K. Purhosen - lupasi mainoslauseessaan rahat takaisin, jos yhtään näkee. 

Ajat ovat kaiketi muuttuneet.

(Suojanen pudotutti joskus lentokoneesta mainoksia, joissa oli isolla maahan tuottamansa Rodney Harringtonin kuva. Isoveljeni kanssa niitä housut kurassa pellolta keräsimme, yhden saimme innokkaalle tytölle kymmenellä pennillä myytyä. -- Koulun pihassa tytöt uhkasivat vetää turpaan, kun ilmaista tavaraa kalliilla myimme, siihen päättyi lupaavasti alkanut myyntimiehen urani.)


Formaatissa vierailleen, yöttömän yön iskelmä-Ollin puheista kuuluu moni Idolsissa myöskin loukkaantuneen. Tiettävästi erityisen vihainen on kuitenkin eräs eltaantunut puolalainen Pelle Miljoona-kopio -- haastaneeko sitten Olli Lindholmin käräjille asti itsensä lokaan vetämisestä.


Paavo Nikulan pojalta, julkkiksena tunnetuksi tulleelta Jone Nikulalta tuntuisi Idolsissa iltapäivälehdistä päätellen paras terä lähteneen, mutta julkkiksena olo on epäilemättä kuluttavaa ja voimia vievää, julkkistelua vuorotta.


Arvovaltaisessa Idols-tuomaristossa mukana ovat myöskin joku Pitkämö ja Nina Tapio, joka musiikilliset kannuksensa on hankkinut  Taikapeili-yhtyeessä fraseeraten.

Tämä on pelkkä imitaatio  yhtyeen bravuurista jos sulla on neljäs.

2 kommenttia:

  1. Hei,
    Otan sinuun yhteyttä sillä blogisi on erittäin mielenkiintoinen ja tyylikäs. Olisin kiinnostunut yhteistyöstä blogisi kanssa. Pyytäisin sinua ottamaan yhteyttä minuun sähköpostitse, jotta voimme keskustella asiasta enemmän.

    Terveisin,
    Maiju
    maiju.hamalainen@goviral.com

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)