maanantai 28. helmikuuta 2011

Ennen nyt




Hyvä nuori, olet varmasti huomannut että vanhempasi ovat melko tyhmiä, ymmärryskyvyissään on vikaa -- yläpohjan onteloissaan vaikea homekasvusto.

Sinun täytyy kuitenkin tajuta, että asioille on syynsä, vanhemmistasi ei millään voinut tulla tuota parempia.

On tietysti vaikea ymmärtää, mutta heidän nuoruudessaan tietokoneita oli vain muutama koko maassa, ne olivat kivitalon kokoisia eikä niillä pystynyt tekemään kuin yksinkertaisia ja tylsiä laskutehtäviä. -- Kotona saattoi olla ns. kirjoituskone, eräänlainen alkeellinen printteri, joka teki kirjaimen kuvia metallitikuilla paperiin, kun näppäimistöä paineli. 


Minkäänlaista muistia tai älyä koneessa ei ollut, ymmärrät että tekstitkin olivat siten lähinnä vähäjärkisiä tai säälittäviä. Kuvien tai irc-gallerian katselu oli mahdotonta, suoraan sanottuna koko graafinen puoli onnettomalla tasolla.

Tällaista kirjoituskoneella tehtyä tekstiä sai tulostettua yhden kappaleen  paperille. Siksi kouluissa opettajat käyttivät laitetta, jota sanottiin monistuskoneeksi, kun halusivat että jokainen oppilas saa tuotoksen omalla paperilapullaan. 

Monistuskoneen toiminnan avulla kirjaimet siirtyivät yhdestä paperista tarvittavaan määrään muita. - Monet opettajat pitivät monistamisesta erityisen paljon, koska laitteessa käytettin spriitä, joka on erittäin vahvaa alkoholia. Kävivät toisinaan kesken tunninkin monistushuoneessa. Silloin tällöin koulun käytävillä kaikui jonkun pettyneen opettajan kauhea kiljunta: kuka saatana on juonut monistuskoneen tyhjäksi?!



Voin vannoa etten valehtele, kun kerron sinulle kameroista. Tämä on aivan totta, vaikka ymmärrän hyvin, että luulet minun viilaavan linssiin. 

Kameroihin ostettiin R-kioskeista, erittäin kalliilla hinnalla, purkissa säilytettäväää nauhaa, joka laitettiin kameran sisään. Kuvia saattoi yhdelle tällaiselle nauhalle ottaa vain ehkä 24. - Eikä siinä kaikki! Nauhan joutui viemään valokuvausliikkeeseen, joka teki siitä varsinaiset kuvat paperille...veloittaen tästä hinnan, joka joskus pakotti ihmiset ottamaaan erillisen pankkilainan.


Näissä on sinulle sulattamista, totta silti jokainen sana. Jätän sen vuoksi johonkin toiseen kertaan selitykset vähän myöhemmästä vaiheesta; esimerkiksi ennen käytetyistä Nokia-merkkisistä kännyköistä, tai ajasta jolloin You tube-palvelua ei ollut.


Mopoautoja vanhempiesi nuoruudessa ei ollut lainkaan, eikö sekin jo selitä melkein kaiken?

6 kommenttia:

  1. Unohdit kertoa, että filmin kehitys kesti viikon, ja joskus sai väärät kuvat, jolloin kuvat lähetettiin takaisin Helsinkiin vaihtamista varten. Tämä oli kyllä hauskaa, sillä vieraissa kuvissa on aina pöllöjä ihmisiä juhlavaatteissa. Niitä oli kiva nauraa.

    Ja senkin unohdit sanoa, että jos koneella kirjoitettaesa tuli virhe, tuli paperi repäistä koneesta pois ja heittää yli olan roskakoriin ja panna uusi linen Bank -arkki tilalle. Konekirjoituskumeja kyllä oli, mutta niillä tuli vain reikä paperiin. Ja oli kyllä kalkkeeripaperi, jota esi-isät käyttivät tekstin monentamiseen omissa kirjoituskoneissaan.

    VastaaPoista
  2. Pakko oli vähän karsia: vaikkakaan en ole mikään pedagogiikan asiantuntija, ymmärrän että vain vähän kerrallaan, koko karmeutta ei voi tarjota kerralla.

    Nykyään roskakorit onneksi ovat edessä pöydän alla, ettei tule turhia olkapäävaurioita. Paitsi minulla, jolla sellainen on elektronisen lisäksi myös pöydän päällä.

    Jollekin yläasteikäisille, tai sitä vanhemmille, voisin kirjoittaa filmin kehityksestä ja siitä, ettei ns. rohkeita kuvia voinut ottaa, kun jonkun fotosystems oy:n Uolevi olisi kuitenkin kehittänyt niitä myös omaan käyttöönsä.

    VastaaPoista
  3. Niin, ja puolet kuvista oli ylivalottuneita tai muuten vain piloilla.

    VastaaPoista
  4. Monta hyvää kuvaa jäi myös ottamatta: "en mä ny, ku mullon vaan kolome jälellä".

    Ja tosiaan, sitä tärkeää ei ollut kuoressa lainkaan, kun kuului niihin pilalle menneisiin.

    VastaaPoista
  5. "Ennen oli ennen ja nyt on nyt
    on tukka päästä lähtenyt..." Lapinlahden linnut

    Isä toi 60-luvun lopulla kotiin tullessaan Helsingin asemalta, tai jostain niiltä nurkilta, minulle Kodak-kameran, sellaisen nyrkkiin mahtuvan jonka filmirulla oli suljettu systeemi. Varmaan sen ajan innovatiivinen keksintö, kompakti jne.

    Voi että kun olisi tallessa mokoma raks raks raks... (sellainen ääni siitä lähti kun kammesta käänsi ruutua eteen päin) Onneksi on joitakin, haalistuneita fotoja tallella joiden takana leima: VALOK. SAVOLAINEN

    VastaaPoista
  6. Minulla on tallessa Polaroid 636 Instant kamera. Vuonna 1996 - ikuisuus sitten - sellaisen toivoin ja sain lahjaksi. Siihen sai ostaa ainakin Anttilasta erittäin kalliin kuva-aihiopaketin, kone kehitti kuvan itse ehkä noin minutissa.

    Kuva-aihion välissä oli jotain kemiallisia aineita ja kun sitä heilutteli kädessään ilmassa, alkoi kuva pikkuhiljaa siihen hahmottumaan.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)