perjantai 15. lokakuuta 2010

Sekatyömies














Kuinkas se Lyyti on tänään jaksellut? Muistattehan, että tänään tulee se tohtorikin käymään?

Teille tehdään se määräaikaishuolto miljoonan kilometrin kohdalla, mutta ensin tohtorin täytyy vähän tutkia, että tiedämme mitä osia täytyy tilata. - Käy tietysti vähän kalliimmaksi, jos oikein merkkiliikkeestä ostetaan, mutta luulen että noin vanhaan malliin kannattaa ihan vaan Biltemalta katsoa ensin.

Jakopään hihna Teille täytyy varmaan vaihtaa, samoin tietysti öljyt ja muut nesteet. Jos  voimansiirrossa on pahoja klappeja, niin niille tuskin kannattaa enää tehdä mitään. Moottorikin alkaa vetelemään viimeisiään, näyttää savuttavankin jo kovasti. - Nämä ruosteongelmat hoidetaan varmaan ihan paikkahitsauksella ja ylimaalauksella.

Mutta nyt lähdetään vähän ulkoilemaan ja tankkaamaan, tumppaan vaan tämän nortin niin nostetaan Teidät tällä tunkilla ylös.


(Kuva aamulehden jutusta)

2 kommenttia:

  1. Minä taas fundeeraaan, että kun painoa tulee lisää eikä tee mieli enää edes laihduttaa koska whatthefck jne jne niin rupean olemaan riesana yhteiskunnalle ja pidän huolen, että lihoan kiinni sänkyyn tai tuoliin, että saavat tulla juostaen hoitamaan minua kun en enää jaksa nousta hakemaan suklaa, karkki, pikkuleipä ja muut herkut joita pääasiallsena työnä mättään suuhun ja vedän pari litraa cokista con sokeri perään.

    Sitten huudan lääkäreille, että hopi hopi tänne auttamaan koska sydän falskaa, pyydän joka tunti joitakin hoitsuja passaamaan ja kailotan ääneen, jos soppa ei maistu ja vaadin ambulanssin neljästi viikossa hakemaan minut - all by the law.

    Sitten syön ja itken, että ovat pahoja buuuuu buuu ja sitten lihotan niin, ettei mahdu ovesta ulos. Saavat tuoda tuon kuljetusauton jolla nostavat ikkunasta kuin paraskin flyygeli.

    Se oli elämäni se: siksi ,että OLIN eettinen ja hyveellinen, mutta äsch, ei se lasketa koska he jotka pitivät itseään eettisenä ja hyveellisenä saivat päähän, että olin paha ja rikollinen ja ties mitä. Mutta nyt siis on aika laskun: nyt laskutan tätä sakkia ja silti elämäni menetyksestä ei voi kukaan laskuttaa ketään: se on vain sääli.

    -Voi sääli, sanovat ämmät ja jatkavat kovaa linjaa siinä uskossa, että ovat hyviä. Niin voi luonto tehdä kepposia meille tavallisille kuolevaisille. Heidän pienet typerät surut ovat kuulemma KauheaN pahoja mutta toisten koko elämä on vain pikkujuttu.

    Näin olemme me lännessä niin eettistä sakkia. Mutta miksi supon pitää juosta näitten talutushihnassa?

    VastaaPoista
  2. HG,

    Kirjoituksestasi pidin. Eettisyys tuskin on vaatimuksia yksilöltä yhteisölle, vaan yhteisön ymmärrystä yksilöstä.

    Useimpien, ainakin lukuisien, voimat hiipuvat elämän edetessä.

    Ikää tulee kunnioittaa, vaikka vanhukset monesti aika vittumaisia ovatkin.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)