maanantai 25. lokakuuta 2010

Ja muijalle pullaa!



Kahvin hinta on noussut voimakkaasti, koska maailman kahviholvit ammottavat tyhjyyttään.

Suomalaisen kahvin hintaan vaikuttaa lisäksi se hartaus ja huolellisuus, jolla kahvi kuluttajille valmistetaan.

Andien etelärinteillä Pepe poimii valkoisilla hansikkaillaan valikoiden Suomeen lähetettävät pavut. Tavoitteena kokemuksellisuus; jokaisen kuluttajan käsiin päätyneen paketin tulee olla oma uniikki, taiteellinen kokonaisuutensa.

Suomessa kahvi paahdetaan erikoismenetelmin, jokainen papu erikseen, niin että syntyvä kahvi vastaa tiukasti täkäläistä vaatimustasoa. Tarkan analyysin jälkeen hienonnettuun kahviin lisätään juuri se oikea määrä homevintin puruja aromia täydentämään.

Bensa- ja petroliasemien kahvin korkeampi hinta selittyy  talouskahvin valmistuksen vielä vaativammasta prosessista, mahdollisesti myös muutoksista rakennuskannassa.

---

Samalla hartaudella ja huolellisuudella valmistetaan myös Wikipedian artikkelit.





"Kirjota vaan, ni katotaan vaik yhdessä siihen sit jotain sopivia lähteitä netist"!

(Kuvat: wikipedian informaatioartikkelista "kahvi". Katselin pitkään ylempää kuvaa pohtien mitä se esittää, kunnes tajusin: sehän lukeekin siinä!)

10 kommenttia:

  1. Harrasta ja huolellista työtä tämäkin, todelliset asiantuntijat asialla. Varsinkin Matti Vanhas -sivut on tehty ammattitaidolla ja paneutuen.

    VastaaPoista
  2. Vanhas-artikkelista todella huomaa, että tekijä on paneutunut asiaan huolellisesti ja osaa todellisella asiantuntijuudella löytää suurmiehen elämästä pintaa syvemmän tason.

    Kuka ihme on Merikasvis Papinjälkeläinen, ja mitä se tähän kuuluu?

    Oma suosikkini tuon wikipedian artikkeleissa on "amputaatio", jossa todetaan lakonisesti: "tämä artikkeli on tynkä!"

    VastaaPoista
  3. Merikukallahan oli sutinaa Mazan kanssa, taisi olla hänelläkin yhteiset perunat Lepsämän uunissa.

    Tuo amputaatio on kyllä ihan naurettava.

    VastaaPoista
  4. Imitaattori Hilanderin ohjelmassa äsken, Matti piti puhetta jonkun kakolan tai katajanokan sellin luukun lävitse; kuulosti ihan itseltään.

    Se ei ollut siinä mielessä hauskaa, kun nykyään oikea paikka lienee Vantaalla, jonne tiettävästi myös eduskuntavaalien vaalivalvojaiset on kaiketi käytännön syistä siirretty.

    Merikasviksesta tulee mielee, että Maz(d)an seurassa vessapaperirulla taitaa olla vakiovaruste.

    Henrik Forsiuksen muistolaattaa katsoin kerran: "tällä paikalla oli äijän kotopappila". Mahtaisi äijää ottaa kupoliin, jos pääsisi katsomaan, kun pelkkää kivikylää nykyään paikalla. Katuisi myös Helsingin historiasta mitään kirjoittaneensa.

    VastaaPoista
  5. Minusta kunnon kahvia ei enää osaa kukaan keittää. Mitään kunnianhimoa ei sitä tointa kohtaan tunneta. Juodaan kaikenlaisia luruja. Pannut ja suodatinosat jätetään edellisen kahvin jäljille hautumaan, ja haisemaan. Maistuu koiranmunanhuuheveelle, kuten isä-vainaani sanoisi niissä tiputetut "kahvit". (Tästä olen ottanut yhteen useammankin kerran omassa keittiössäni, mutta luopunut jo toivosta...)(...olikohan kerran aiemmin aiheesta jo puhetta?)

    Näistä huuheveistä sitten maksetaan huoltsikoidenkin baareissa järjettömät hinnat.

    Äitivainaani aikaan kahvinkeitto oli harrasta puuhaa. Olivat lähellä vielä ajat, jolloin korvike oli tuttua. Pannujen ja kattiloiden kiiltävät kyljet olivat kylänakkojen ylpeyden aihe.

    Viime kesänä sain yhdestä ainoasta baarista, Lohinivassa, todella hyvät kahvit, join yksintein kaksi kupillista ja thermokseen keitätin uudet matkaevääksi.

    1998 pyöräretkellä Kangasniemen Ruusunkuppi-kahvilassa oli myös hyvät kahvit ja sai juoda samaan hintaan niin monta kuin napa veti.

    Eli nämä harvat tapaukset sitten jäävät myös mieleen.

    VastaaPoista
  6. Juuri noin, on olemassa harvakseltaan kahvioita, joista saa hyvää kahvia.

    Näistä suurketjujen keskitysmyymälöistä ei koskaan.

    Kun ostaa kotiin samaa kahvijauhomerkkiä, huomaa että laaduvaihtelu on iso. Välillä maku parempaa, välillä huonompaa.

    Oikeasti en liene ronkeli, kun kuitenkin kulutan kahvia runsaasti.

    Näiden latteiden ja muiden hienostelukahvien juomisesta minulle tulisi maksaa riittävä korvaus, muuten en suostu.

    VastaaPoista
  7. Ai niin, vielä yksi muistelus.

    Lapsuudessani/nuoruudessani tietysti juotiin pannukahvia. Kun perheen varallisuusolosuhteet eivät olleet parasta kokoomusluokkaa ja kittasimme sitä runsaasti, niin aika usein keitimme ns. vanhoihin poroihin.

    Edellisen pannullisen poroista jätettiin suuri osa pohjalle, pinnalle jonkin verran uutta.

    Aika myrkkyä, kun jälkeenpäin ajattelee.

    VastaaPoista
  8. Joo, on tuttu tuo porovetteen keittäminen vähien jauhojen aikaan.

    Iisalamelaiset taas keittävät aina ja iänkaiken kahvinsa ja vellinsä Porovetteen, kastelevat varpaansakin ja muut ruumiinosaset ja vielä tekevät olvinsakin samaan. Kuin Lapin Kulta Tornionjoen veteen silloin "ennen".

    Meillä muuten äiti hankki jostain, en tiedä mistä, oikeita kahvinpapujakin joskus ja paahtoi niitä rännälillä sekä jauhoi ne käsin. Oli muuten ihmeen erilaista se kahvi. Joskus tuulahtaa muistojen tynkäviidakosta uneen tai muuten sen tuoksut. Mulla on rännäli mökillä tallessa. Sisko saakeli maalasi kerran sen vihreeksi ja laittoi koristeeksi seinälle! Pittääpä polttaa se maali pois ja tuoda kottiin, tiijä vaikka papuja hommaisin... Ai, mutta on siellä sekin kahvimylly...

    VastaaPoista
  9. Puskan Karjalaprojektin ansioista suuren osan on joku sanonut aiheutuneen samaan aikaan tapahtuneesta siirtymisestä suodatinkahviin.

    Pannukahvissa oli paksu mikälie rasvaöljy pinnassa.

    Suodatinkahvi on kuitenkin luirua pannukahviin verrattuna, aikanaan siinä oli tottuminen ennenkuin alkoi maistua.

    Ja tuoksukaan ei ole lähellekään niin hyvä.

    VastaaPoista
  10. Tuli mieleen, että tuossa wikipedia tavoittelee onnistuneesti pohjaa, kun äskettäin kuolleiden listaan ilmaantui Paul-mustekala, jonka markkinamiehet keksivät osaavan ennustaa jalkapallokisojen tuloksia.

    Voi rähmä, sanoi Spede!

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)