tiistai 31. elokuuta 2010

Metallin maku


Kopi Luwak on maailman kalleinta kahvia, jonka hieno suklainen aromi syntyy kahvipapujen kiertäessä sivettikissan suoliston läpi. Pavut kerätään ulosteesta ja pestään. 
  
Suomalaisen oluen, Lapin kullan, aromin on sanottu syntyvän Lapin tunturipurojen raikkaasta vedestä. Ainakin takavuosina Lapin kulta oli kalliimpaa kuin muut vastaavat oluet, kun siitä tunturipuro-mielikuvien vauhdittamana perittiin ylihintaa.

Lapin kullan valmistus siirtyi Torniosta Lahteen, jossa sielläkin oluiden valmistamiselle on pitkät perinteet.  

Uusista mainoksista ei enää löydy mainintaa tunturipuroista, nykyisin maun salaisuudeksi kerrotaan vesi ja mallas. Vedenottopaikkaa en ole huomannut kerrotun, tuskin kuitenkaan "Lahden Vesijärvestä, viemäriputken vierestä". 

Varmaan Salpausselän syvyyksistä.


Torniossa joutunevat nyt purkamaan pitkät tuntureista johdetut vesiputket, vai tankkiautoillako ovat vodaa kuljetelleet.
 
"Lapin kulta"  on joka tapauksessa vanhentunut nimi, voisiko uusi olla Lahteen viittava "Salpausselän kultadoping"? 

Hyviä olisivat myös "Kebab-paikan kolmosmurha" tai "Larhan piiritys".

4 kommenttia:

  1. Älä kamalias puhu, mieliolueniko muka ei olekaan peräisin tunturipurojen raikkaasta vedestä?

    Ikinä en siirry silti Karhuun, jota kaikki muut tuttuni juovat ja irvistelevät minun Lapin kullalleni.

    Nyt juon kuitenkin Kulta Katriinaa ja Kopi Luwakit saavat jäädä hyllyyn, jos niitä jossain näen.

    VastaaPoista
  2. Lapin kulta oli lukioaikanani jostain syytä ainoa mahdollinen; "ku se on selvästi parempaa kuin muut." Jutun kuvituksena oleva kuva on frakkipukuisista herrasmiehistä baarissa vanhojen päivänä vuonna 1981, olen vain rajannut kuvasta epäoleelliset pois.(ei siten näy sekään, että vaikuttavat vahvasti alaikäisiltä)

    "Elä sie etelän mies huijo, ota Kohvia"!

    Karjala takaisin, sanoi oksentava mies ohikulkijoille.

    "Olvi- suodattamatonta iisalmea".

    Paas Bert Carlsberg, tilasi suomalainen Tanskassa.

    Sitten muunnos olikose Iltalehdessä olleesta jutusta (vitsi?)

    Pizza oli vatsassa kun sinne saapui olut.
    -"Kuka sinä olet", pizza kysyi.
    -"olen Karhuolut", tulija vastasi.
    Karhuja saapui nopealla tahdilla vatsaan useita, jolloin pizza tuumi: "Siellä onkin näköjään tosi kovat bileet menossa, lähdenpä heti katsomaan!"

    Kahveissa Kopi Luwakiin tuskin kannattaa siirtyä, en yhtään epäile etteikö Kulta Katriina olisi aivan vastaavaa, vaikkei valmistusprosessi olisikaan yhtä hienostunut.

    VastaaPoista
  3. Na, killa se vain Lapin Kulta on Tornhionjoen alajuoksulta otethun vethen käytetty! Kolarin miehet yläjuoksulla ovat siihen kushet, paskonhet ja siinä munasa peshet. Kaljaan Lapin Kullan-nimi tulhee siitä, ko yläjuoksun poromiehet ovat oman kultansakin siinä huuhelheet ennen ja jäläkhen lastenteon.

    Tämän pvn Hesarissa olikin koko sivu uhrattu Tornion panimon hautajaisille. Uutiskuvassa istuu tutun kirvesmiehen, joka soitti tännään muissa asioissa, täti Anu-Liisa Nahkiaisoja joka on 30 vuotta tehdasta palvellut.

    En tiedä itse, miltä tuntuu kun kymmenien vuosien työmaa yht´äkkiä katoaa alta koska olen hypännyt ikäni rakennukselta toiselle, mutta ankeaa se varmasti lie eläkeiän kynnyksellä.

    Kaljan mausta tiijän kyllä itekin jotain, mutta tärkeää se on vain ensimmäisten kohdalla. Viidenneksitoista voisin kai kipata vaikka sivettikissan pissiä enkä eroa huomaisi...

    VastaaPoista
  4. Valto, kertomasi jälkeen ymmärsin, että juuri noin se on, noista asioista Lapin kullan vahvan ja täyteläisen maun on täytynyt syntyä. Ainesosia on niin paljon että korkea hinta, kullanruskea värikin selittyy.

    Alkemiaan tieteenhaarana en aiemmin ole liiemmälti luottanut, mutta nyt täytyy myöntää että Hartwallin omistajat mitä ilmeisemmin tekevät pörssissä kusesta ja paskasta kultaa.

    Ilmeisesti ei pidä paikaansa se vahva aiempi olettamus omistusuhteista, että Heineken osti Hartwallin prosessiteknisistä syistä. Että panimohalleissa hevoset joisivat Carlsbergia ja kusisivat sammioihin ehtaa Lapin kultaa.
    ---

    Pohjoisessa vakaan ikiaikaisen työpaikan menettämisen tuska korostuu, kun kertovat ettei siellä niitä välttämättä liiaksi ole. Tehtaan kannattavuus ei pitkään aikaan ole ollut turvallisuuden tae, aina homma on kannattavampaa jossain muualla, jos ei muuten niin muihin yksiköihin sulauttamalla.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)