torstai 26. elokuuta 2010

Konnat kiikkiin!

Suuressa maailmassa on Teräsmies, Hämähäkkimies, Mustanaamio, Batman ja leegio muita.

Me suomalaiset olemme Supersankareissa joutuneet tyytymään Pahkasian Peräsmieheen, myöhemmin myös pelkkään Hankkija-lippalakkiin sonnustautuneeseen Tolppamieheen

Tolppamiehen pidettyä pitkään matalaa profiilia, ilmeisesti vaalirahakohun pelästyttämänä, on Jari Sarasvuo huomannut tilaisuutensa koittaneen. 

Kesän helteillä hän on useasti laittanut ylleen Virpin vanhan hiihtohaalarin, viitaksi satiinilakanan ja silmilleen Mustiskerhon muistona omistamansa naamion. 

Peräsmiehen käyttövoimana on lentoon liidättävä piereminen, Sarasvuo käy markkina-arvolla.


Kessua kokeilevat ja roskia maahan heittelevät pikkupojat ja -tytöt kuuluvat olevan suunniltaan kauhusta, äidit vielä pelottelevat: Ole kiltisti tai Mr. SARS tulee ja nappaa sinut!



Peräsmies, yksi heistä.


4 kommenttia:

  1. Minusta "Lätsä" oli aikamoinen supersankari myös. Eikä aina pelkästään supertohvelisankari sillä jääräpäisesti hän on suorittanut alkoholistin ja pummin osaansa vuosikymmenien seikkailuputkella Savon Sanomissa ja varmaan monessa muussakin lehdessä.

    Kun Lätsä kompastuu laitamyötäisessä kotikadullaan, jalkaterät sanoivat "trip" ja suu "hik!" Kuunsirppi on taivaalla ja vaimo kaulimen kanssa ovella vastassa mustanpuhuva ilme kasvoillaan.

    Mutta nyt tietenkin (vasta) tulen pohtineeksi, oliko hän suomalaisen piirtäjän luoma hahmo?

    Ei ollut: http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4ts%C3%A4

    VastaaPoista
  2. Lätsä on epäilemättä jonkin sortin sankari, muistelen että sillä oli aika englantilaiset tavat pubeineen, jalkapalloineen ja muine. Avusta sitä itse luin. (Näkyy linkkisi wikipediakin mainitsevan nuo pubit)

    Siihen maailman aikaan Suomessa ei kai pub-sanaa baareista käytetty.

    Vaimonsa Virpi on myös supersankari, lienee ainoa suomalaisista hemohesistä kärähtäneistä hiihtäjistä,joka pystyi vielä hiihtouraansa jatkamaan menestyksekkäästi ja sillä isoja rahoja tienaamaan.

    Todistuksen mukaan hän ei tiennyt mitä teki.

    Ehkä Jari on saanut innoituksensa supersankaruuteen juuri häneltä.

    VastaaPoista
  3. Mietinpä tässä mausteeksi semmoistakin, että kuinkahan paljon ihmisen elämään vaikuttavat lapsena luetut sarjakuvat ja niiden fiktiiviset sankarihahmot, roistot ja ahneet kroisokset?

    Oliko esim. Kalle Kehveli ja Lätsä niitä, jotka kiinnostivat siksi, että niitä hahmoja oli myös omassa kyläyhteisöjäsenistössäni?

    Itse ainakin piirrän pilahahmoilleni suuret nenät, luetun vaikutusta sekin? Vai sen, että piirrettyjen hahmojen kautta tarkkaili elinympäristönsä jäseniä "sillä silmällä" ja näki näitä pottuneniä joka toisen vastaantulijan naamalla?

    Tarzanille ja Taika Jimille ei kyllä taida peilikuvaa löytyä...

    VastaaPoista
  4. Sarjakuvat(kin) epäilemättä vaikuttavat lapseen, mikä ei tarkoita sitä että niiden aina pitäisi olla sitä parempaa osaa niistä. Jos sisältö ei olisikaan muuten aina parasta mahdollista, kehittävät tarinat aina omaa mielikuvitusta.

    Kerran aloimme opetella broidin kanssa tarzan-kieltä, kun sarjakuvalehdessä oli sivun tai kahden mittainen sanasto. Muistan miten pohdimme sivulla ollutta varoitusta, ettei kannata yrittää puhua Korkeasaaren apinoiden kanssa, kun saattavat suuttua: "Miksköhän ne siitä suuttuu?" Muutama sana kai opittiin ennen kuin kyllästyttiin: Tarzan bundolo! jne. (Puolustuksena: olin alle kouluikäinen)
    Kuka helvetin pönttö sellaisenkin sanaston kirjoitti?

    Olin varmaan kymmenen, kun suomalaisessa Mad-lehdessä ilmestyi sivun mittainen "realistinen versio" Sepestä ja kolmesta porsaasta. Sai viimein ne kiinni, valmistettua ja syötyä. Susi oli kovin onnellinen, minuakin hykerrytti pitkän aikaa.

    Kalle Kehveli oli hienon liioitellen piirretty, runsaita muotoja, sillä oli kai joku viinaleili aina mukana.

    Muistan koulusta, kun opettaja protestoi piirrostani: onko ihmisillä muka tällainen nenä?

    Jossain vaiheessa tuli Robert Crumb runsasmuotoisine halukkaine naisineen ja panojuttuineen. Broidi kävi katsomassa Fritz- kova kolli-nimisen Crumbiin pohjautuvan elokuvan teatterissa, minä en päässyt kun olin vielä kaljapullon kokoinen. - Mutta kertoi se niitä minullekin, Fritz oli tosi hurja kissa, teki mitä vain. Harmitti, kun en nähnyt, en silloin, enkä myöhemmin.

    Miljoonan Tarzan-elokuvan jälkeen ensimmäinen lapsilta kiellettyni oli elokuvateatteri Areenassa näkemäni Kirk Douglasin ja Henry Fondan tähdittämä "Lännen kieroin kaveri", mutta se on jo toinen juttu.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)