torstai 12. elokuuta 2010

Hetkiä

 Skannailin joutessani.

Ostelin joskus divareista tai kirpputoreilta kirjoja, joissa oli omistuskirjoituksia. Ei niitä montaa ole, tässä joitain.

 Tämä omiste kirjassa Felix Onnellinen on perusasiallinen.











  

Sivun seitsemän alleviivauksista helposti ajattelisi, että omistettu on kuitenkin juhlallisissa merkeissä.





Toisen kirjailijan tekemässä omisteessa vuosikymmen on ensin lipsahtanut hieman aikaisemmaksi, viimeinen numero osunut seuraavalle sivulle.





Tähän huutomerkillä varustettuun omisteeseen kahdelle tytölle on kirjan kirjoittajan lisäksi nimensä laittanut itse Irwin Goodman.

7 kommenttia:

  1. Tuo Waltari on kiinnostava, grafologisesti. Alkaa heti tulkita luonnetta.

    Kynän painumajälki on hiukan heikkoa ja kirjaimet erillisiä toisistaan, ts. käsiala ei ole kauhean yhtenäistä tai juoksevaa. Mitähän negatiivista se nyt merkitsikään? No, ihan sama. Mieshän ei sille mitään enää voi.

    Ex libriksiäkin olisi kiva katsella. Itselläni niitä ei taida olla, vaikka muistikuva on jostakin libriksestä jonkin kirjan alkulehdellä.

    VastaaPoista
  2. Grafologiaa en tunne, mutta minusta käsiala tuossa on myös jossain määrin väsynyttä, tai muiden asioiden keskellä tehtyä.

    Nykyisin, kun lähes kaiken kirjoittaa koneella, olen huomannut, että oma käsialani on huonontunut ja käsin kirjoittaminen tuntuu vaikealta.Kassoilla kortilla maksaessani, ennen nyhersin huolellisesti nimeni, mutta jossain vaiheessa tajusin, että vähemmälläkin selviää. Nykyisin teen aina sellaisen sekasotkun muutaman kerran kynää kieputtamalla.

    Ex libriksiin en koskaan ole kiinnittänyt mainittavasti huomiota, ehkä siksi, että ovat kuitenkin painettuja.

    Dekkareiden, muidenkin, ensimmäisiä painoksia joskus keräsin, en enää. Ai miksi ekapainoksia - no kun seitsemänsien painoksien kerääminen ei tuntunut sen paremmalta.

    Sittemmin olen niistä jonkin verran hankkiutunut eroon, ehkä kolmisenkymmentä mustakantista ekapainos-sapoa annoin pois,kun joku jokus sanoi, että kiinnostaa. Niistä olisi ehkä hieman rahaakin saanut,mutta en minä siitä kuitenkaan olisi rikastunut sen kummemmin.

    VastaaPoista
  3. Hyllyssäni pitäisi olla minullakin Waltarin kynällä&kädellä signeerattu kirja, mutta missähän välissä? En löydä...

    "hän pureskeli heinää, ajoi päin seinää, pääsi näin taivaaseen" (Täällä Pohjantäden alla -kirjan kansilehdillä monen muun muistuman joukosta).

    Väinämöisen veneenveisto: "Veno syntyi veistämättä, laiva lastun ottamatta." Tähän oli isosti huudahdettu: Ihme temppu!

    Ryysyrannan Jooseppi oli luvattu "Aunelle 1947. Seija, Kauko, Timo ja Matti" 25 mk

    Paenukkee helevettiin Pentti ja muut! (Vanhan raamatun kannessa, sisäpuolella rajusti mustekynällä kirjoitettuna): Tämän muistan äidin raamatusta, ei ole ehkä tallessakaan enää.

    VastaaPoista
  4. Riku, muistin viärin viimeisen. Se on Juhani Ahon Rautatien kuudennen painoksen (1911) kannessa se "Paenukkee helevettiin Pentti ja kumpp." Nämä terveiset ovat "signeeranneet" J.H, J.H ja S.H joten tiedän, keistä on kysymys ja kelle terveiset on tarkoitetut ja suurinpiirteinen ajoitukseni on 1968-1970. Tämän kirjan on ominut itselleen 6.VII.1912 Yrjö Ryhänen ja löytyy minulta.

    Hauskaa katsella, mitä vanhojen kirjojen ensilehdiltä löytää.

    Muistelen, että näihin kirjoiteltiin aika paljonkin toisillemme terveisiä sillä olimme kaikki kovia lukemaan ja kirjojen kautta voi lähettää terveisiä myös naapureiden tytöille ja pojille sillä niitä lainailtiin ristiin kuin kylän yhteistä pottuauraa.

    Muistan semmoisenkin, kun naapurin (asui n. 4 km:n päässä) Sinikan kanssa luettiin aitassa aku ankkoja ja kun toinen sai luetuksi yhden, vaihdettiin. Käytin siis tilanetta hyväkseni ja kirjoitin oman lukemani etusivulle "Rakastan sinua Sinikka"... ja taisin saada siitä Akusta korvilleni, tai jotain...

    VastaaPoista
  5. Valto,

    käytitte siis kirjoja eräänlaiseen aikansa tekstiviestittelyyn, tai chattailuun; ei mitään uutta auringon alla.

    Tuo paennukkee helvettiin on hieno, aitoa tunnetta mukana, kun viitsii sen kirjaan kirjoittaa.

    Viime vuosisatojen vaihteessa nimensä etulehdelle merkinneet ovat usein tehneet sen antaumuksella, joitain todella taiteellisia koukeroita.

    Mikä lienee ollut tarina, kun Kalervo signeerasi kapteeni Leo Rainion (Pulla, Waltari) dekkarin "Älkää ampuko pianistia" sanoilla: Tanjalle muistoksi eräästä illasta elokuussa 1942.

    Tai 1967 rautatieaseman työkavereiden lahjoittama komeansorttinen kalastuskirja eläkkeelle päässeelle. Ehtikö miten kirjaa lueskella ja harrastusta harjoittaa?

    Jonkun kirjan välissä oli ammoin postitettu postikortti: Lähetätkö sen matkalaukun, kun joku on puolen vuoden päästä lähdössä matkalle.

    Tuollaisissa on tunnelmia ja tarinoita.

    VastaaPoista
  6. Minä taas muistan - asian vierestä tosin, mutta väliäkös hällä - sen, kun joskus lapsuudessa oli tapana kirjoittaa salaa kirjaston kirjaan lyhyt arvostelu kirjasta.

    Sivun reunassa saattoi lukea, että HUONO KIRJA tai että HIENO KIRJA, anonyymisti tietenkin. Joskus reunoilta löytyi lukijan ruokalista, suklaatahroja ja voin roippeita, ja myös kuvitusta, arvaatten varmaan, mitä. Itse en koskaan muista kuvittaneeni kirjaa, varma en ole, mutta muistan kirjoittaneeni johonkin, että KIVA KIRJA.

    VastaaPoista
  7. Lapsena tuollainen vaikuttaa: "En mä tota lue, ku se on ihan paska, se lukeekin siinä!"

    Vain koulukirjoihini olen piirrellyt, jotain siellä tunneillakin täytyi tehdä. Historian kirja "Vuosisadat vierivät" oli pienten muutosten jälkeen "Vuohiparat pierivät"

    Ruokalistaa olen varmaan joskus kirjan väliin rakentanut minäkin. Pahin on, kun kahvi kaatuu, aika vaikea peitellä kirjaston kirjoista.

    Oppikirjojen alleviivaukset ovat ihan kammottavia, en pysty sellaista kirjaa kunnolla lukeman, kun pohdin vain miksi se tuonkin on alleviivannut.

    Olen joskus kuriositettina ostanut jostain, ehkä markalla tai kahdella Waltarin faijan, Toimin, lähetysaiheisen kirjan Bodelschwing ja Barnardo. Kirjaa en koskaan ole uskaltanut lukea, mutta yksi syy hankintaan oli, että on jostain Karjalohjan Nummijärven piirikirjastosta poistettu. Virallinen poistoleima on.

    Kirjaan on jätetty liimatut lainausohjeet (tiukat sanktiot huolimattomalle kohtelulle!) ja sellainen vanhan mallinen eräpäiväliuska, johon merkitty lainaukset. Vuonna 1924 lainattu peräti kolme kertaa, vuonna 1931 kerran, ei muita lainauksia.

    Kirja tosin ilmestynyt 1914 (kirjoittajan kuoleman jälkeen), saattaa olla jo toinen eräpäiväliuska.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)