tiistai 20. heinäkuuta 2010

Aika entinen

Yhdysvaltalaisessa Wall Street Journalissa ilmestyi artikkeli, jonka mukaan Nokia etsii itselleen uutta toimitusjohtajaa.
  
Tässä Juha Watt Vainio tunnelmoi kappaleen, jota myös Kallasvuo -53 syntyneenä osaa luultavasti arvostaa, kun nauhoitushetkenä oli viidentoista hujakoilla; parhaassa kehittymisiässä.

2 kommenttia:

  1. Huomenta Riku!

    Huvittavia nämä johtajavaihdokset suuryhtiöissä; ihan kuin yhden miehen vaihtamisella jotain merkittävää aikaan saataisiin. Tai että yhdestä miehestä jotkin perseilleen mennet hankkeet olisivat kiinni. Tai ylipäätään yhdestä miehestä mikään, paitsi sotajutuissa ja Pohjois-Koreassa.

    Ja nolosta punastumisestakin ne saavat jokatapauksessa sellaisen korvauksen, että käsiä kannattaa puristella kuin savolainen taksikuski Karjusen palleja.

    VastaaPoista
  2. No eipä luulisi olevan tuollakaan äijällä paljoa merkitystä, Nokia ei vain ole pärjännyt hintavamman luokan puhelimissa kilpailijoille.

    Aika kovaa tuntuvat häntä lyövän, kun bisnes ei menee parhaalla mahdollisella tavalla.

    Vainion laulama salakuljetus ei sekään aina liene kannattavaa, maine siinä voi tuhriintua, jos kiinni jää.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)