perjantai 11. kesäkuuta 2010

Laulu Suomen kesästä


Kesälomat ovat taas käsillä, jotkut ovat lomansa jo aloittaneetkin. 

Kotimaan matkailu on mukavaa, miksi lähteä Afrikkaan leijonia katsomaan, kun täällä on tarjolla polttiaisten, mäkärien, vaaksiaisten, hyttysten, sekä surviais- ja harsosääskien uskomaton saalistuskäyttäytyminen.


Lämpimissä vesissä lilluminen veltostuttaa, aitoon tunnelmaan pääsee vain kun veden lämpötila on kymmenen-, ilman viisitoista astetta; joskus päinvastoin. Antaa mukavasti potkua syksyä ja talvea varten.

Unohtumaton elämys on syödä Lappeenrannan torilla vety, atomi tai hamburger pahvimukista nautitun haalean termospullokahvin kera. Lappeenrannan suosituin nähtävyys on myös oiva majoituspaikka.


Imatran koski jää varmasti mieleen: "Äiti, miks tuolla on noin paljon kiviä, ja missä se vesi oikein on?"
 
Länsirannikon valitseville Rauman kanaali: kuinka voi yhdessä kuraojassa olla niin monta polkupyörää ja pahvista kaljankantotelinettä?

Pietarsaaresta täytyy matkailijaa varoittaa, siellä ei suomella tai ruotsilla pärjää, pitää osata jaakopstaadia. 

Kotimaan nähtävyyksistä ehkä merkittävin on Tuurin kyläkauppa, joka kannattaa jonoja välttääkseen katsoa parkkipaikalta. Sisään voi poiketa, jos keskiolut on loppu, tai tarvitsee uutta tuulipukua tai karvahattua.


Kaikkia näkemisen ja kokemisen arvoisia kyliä ja kaupunkeja ei voi tässä luetella, kesätapahtumatkin vaatisivat oman kirjoituksensa. 

Tärkeintä kotimaan matkailussa on kesälomalaisen muistaa, että kuukaudessa kannattaa nähdä mahdollisimman paljon, auton moottorin ei pidä antaa kylmetä.


- Isi, tääll on ihan eri näköiset pellot ja pöheiköt, ku muualla!
- Nii-i!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)