perjantai 9. huhtikuuta 2010

Ohjausta ja opastusta



Toisin kuin on väitetty, peltipoliisien lisäämisellä ei ole mitään tekemistä sisäasiainministeriön merkonomijohtoisuuden kanssa: tämä ei ole rahastusta, kyseessä on kansalaisten turvallisuus.

"Kansalaisten turvattomuuden tunteen vuoksi, olemme uusien peltipoliisien koulutuksessa painottaneet inhimillisyyttä, mutta myös kansalaisten opastusta ensisijaisesti käskyin, kielloin ja kehoituksin, kuten poliisilakikin meiltä edellyttää."

"Peltikonstaapelit lisäävät myös poliisin näkyvyyttä, jota on toistuvasti vaadittu. Erityisesti liikennettä koskevissa huolissa kehoitamme kääntymään peltipoliisien puoleen, heidän koulutuksessaan on otettu huomioon myös kuunteleminen, jossa he ovat erityisen hyviä."

 Ny mun on taas niin hyvä ja turvallinen olla, sanoo 88-vuotias mummu Keravalta.

(tekstikuva: uusisuomi.fi)

2 kommenttia:

  1. Ja peltipoliiseja saa myös ampua ainakin Pudasjärvellä ja Rovaniemellä kun oikein vituttaa ja akkakin pääsi karkuun...

    Kuinka muuten on, kun en löytänyt virallista tietoa, että onko Ruotsalaisten turvana olleet peltipoliisit nypitty poies niihin kohdistuneiden ilkivaltatapausten lisäännyttyä?

    Taisi olla juuri sakot saaneen kyijpyyntynyttä puhetta moinen?

    VastaaPoista
  2. Tarkkaan en muista, yli viisi vuotta on edellisestä, jonka sain kun pällistelin Helsingissä sakkopaikalle pysäköityä pakettiautoa: sieltä räpsähti.

    Kolme muuta muistan melkein kolmessakymmenessä vuodessa saaneeni, vain tuon yhden ylinopeudesta. Joskus aiemmin tätä selitin.

    Poliisiorganisaatiota on karsittu melko rankalla kädellä, tuskin Lapin alueellakaan poliisiasemat ovat ainakaan lisääntyneet.

    Taitaa sielläkin mennä lähinnä vanhan, muualta peräisin olevan, sanonnan mukaan: "Lopen poliisi epäilee syyllistä."

    Poliisilaki kannattaisi toki muuttaa: "Ensisijaisesti puolisalaisella teknillisellä valvonnalla niitä tehtäviä, joiden suorittamisen taloudellinen tehokkuus on parhainta, yhteydenotot internetillä..."

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)