keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Muistihäiriöisten albumista










Minä olen muistanut mitä olen unohtanut, mutta unohtanut mitä olen muistanut.

Olen puhunut niin totta kuin totta voi puhua. Heh heh

Ennen ylösnousemustani haluaisin vielä pyytää Sinulta Isä anteeksi äänestäjien puolesta, sillä he eivät tiedä mitä tekevät!


Haluan näin ennakkoon kertoa, että olin poliisikuulusteluissa, mutta olen ehdottomasti syytön, myös niihin asioihin, jotka eivät kuulusteluissa tulleet esiin.

Suomea ei osteta halvalla, siihen tarvitaan jopa neljäsataa tonnia!


Täytyy muistaa, että huolimatta lehdistön yrityksistä käyttää tuomiovaltaa, oikeuslaitoksemme on se joka ratkaisee, mikäli aihetta ilmenee ja esitutkinnat valmistuvat.


En muista mitään, olenhan absolutisti.

Ei ryhmäkokouksista mitään voi muistaa, ne nyt on enemmän sellaista kahvittelua ja pullan syöntiä. 

Olen nainen, mutta mielummin olisin mustamakkara.

Täytyy muistaa, etteivät asiat ole sitä miltä ne näyttävät.

Vertaus Suomesta pohjolan Ugandana on ilman muuta kohtuuton, jollei painokkaasti mainitse tarkoittavansa kyseistä maata nimenomaan Idi Aminin hallintokaudella. 








7 kommenttia:

  1. ...ja peltirumpu mäikää kun Oskar pääsee vauhtiin.

    Voi, kun olisi Gunter Grassin kaltainen kirjailija meillä nyt niin hänen tehtäväkseen saisi langeta yhteiskunnallisen satiirin tekeminen hetkestämme tästä!

    Siis mitkä auvoiset satiirikon peltotilkut eteen avautuvatkaan, sen kuin alkaisi kyntämään.

    Tiedätkö yhtään varteenotettavaa tyyppiä kirjailijakategoriassa? Vai itsekö sekin olisi tehtävä...

    VastaaPoista
  2. Siellähän se satiiri on lehtien paraatipaikoilla, joka ikinen päivä monta juttua.

    Parempaa kaivatessa kannattanee kaivaa klassikkoja esiin, sieltä ne löytyvät tähänkin sopivat ja sovellettavat.

    Suomestakin löytyy hyvää satiiria esimerkiksi Uutisvuodosta.

    Kun käsikirjoittaja ei ole Tervolle keksinyt parempaa repliikkiä kuin: "Hyvää päivää", niin ihmiset repeävät naurusta. Kaikkea se Tervo keksii; vai oikein hyvää ja vielä päivää! Kyllä sillä juttuja piisaa ja mitähän se oikein tuollakin tarkoitti!

    Oskari on olematon, ei sitä kukaan kuuntele.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli alkuun vähän vaikea, mutta Vanhaseen jäljet johtivat mielessäni. Tiurakin kävi mielessä. Kukaan ei muista mitään, mutta paljon on tehty ja sanottu. Simpanssikuva on yliveto.

    On Ihmisten puoluekin muuten hyvää satiiria, joskin repeää parodian puolelle.

    VastaaPoista
  4. Simpanssikuvan laitoin, kun olen ilmoittanut tämän blogin blogilistan seksi-otsikonkin alle, ja sieltäkin tulevat täytyy tyydyttää.

    Ihmisten puolue on hyvä ja on niitä varmasti muitakin.Iltalypsy aikanaan oli hauska ja rohkea, Teema jonkun esitti ja juutuubissakin taitaa jotain olla.

    Sauli Niinistön "Hiljaisten historia" on myös hyvä parodia, tekee hulvattomalla tavalla pilkkaa itsestään.

    VastaaPoista
  5. Valto,

    Unohdin tosiaan Erno Paasilinnan, jonka sanotaan kirjoittaneen vahvoja satiireita. Täytyy vain tässäkin myöntää sivistymättömyytensä ja myöntää, etten ole niitä paljon lukenut ja sikäli kun olen, kauan aikaa sitten.

    Nekin tosin menneevät klassikkopiikkiin ja Veikko Huovinen tietysti!

    Ja kumpikaan ei ihan tähän aikaan ulottanut.

    VastaaPoista
  6. Suosittelen "Riita maailman kanssa" ja "Kadonnutta armeijaa" Paasilinnalta. Ja kyllä häneltä löytyy tähänkin aikaan sanottavaa vaikka kuinka. "Ruumisarkun nauloja" ehkä sopivin aikaan. Minä kai tavaan alinomaan Samuli Parosta, Stanislaw Jerzy Leciä ja Eero Silvastia EP:n lisäksi pysyäkseni järjissäni, siinä vähäisessä.

    Ei kai näillä sivistyksiä paikkailla, mutta enemmän minä niistä saan kuin päivittäiseltä Kemppiseltä. Onhan ne ilmiselvää jatkumoa antiikista asti...

    Sekin on hyvä "matkakirja" jonka EP kirjoitti A.Tuurin kanssa: "Isoa Inaria kiertämässä."

    VastaaPoista
  7. Paasilinnaa täytyy ilman muuta katsoa. Kuten sanottua, Ernoa olen joskus jotain lukenut, mutta en enää muista.Yksinäisyyden ja uhman ainakin.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)