perjantai 2. huhtikuuta 2010

Kuukausi vappuun - Ihana uni

Kirjoitin keskustapuolueelle tämän puheen, josta tässä annan puolueelle täydet oikeudet käyttää sitä keskeiseltä sisällöltään muuttamattomana, pitämissään tilaisuuksissa.

Keskustapuolueen keskuskomitean pääsihteerin Matti "Leonid" Vanhasen vappupuhe 1.5.2010.

Arvoisat kansalaiset - haluan viimeinkin pyytää teiltä anteeksi!

Keskustapuolueen keskuskomitea on jäsenäänestyksen jälkeisessä kokouksessaan päättänyt lopettaa puolueen tulevan kesän aikana. (tässä kohtaa varattava pitkä tauko aplodeille!)


Tajusimme jo pitkään itsekin, ettei näin voi jatkua, emme voi jatkaa maata jäytävää me otamme kaikki-politiikkaa -- puolueessamme on vähitellen virinnyt ajatus, että muillekin voisi jättää edes rippeitä.

Yksi viimeisistä nauloista lautoihimme olivat erilaiset kokouspalkkiot ja muut ansaitsematta ansaitut rahat, joita keskuudessamme on tavattu periä mistään piittaamatta. Jo tätä ennen tiedostimme kohtuuttoman kotiinpäin vedon aiheuttaman katkeruuden sekä kuntien että valtion tasolla.

Syvästi katuvaisia olemme myös riippuvuussuhteestamme Merisalon Nova-yhtiöihin, olemme konkurssin jälkeen olleet hieman hukassa. Vaalirahoitusasioista en kehtaa tässä yhteydessä sanoa muuta.

Pyydämme anteeksi etenkin jatkuvaa valehteluamme ja muuta keplotteluamme!

Puolue suosittelee etenkin aktiivijäsenilleen, lisävahinkojen välttämiseksi, olemaan liittymättä muihin puolueisiin, tai muulla tavalla jatkossa ottamasta osaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Haluan myös kertoa, että tokihan huomasimme itsekin, ettei puolueessamme taaskaan ole yhtään pääministeriksi soveltuvaa henkilöä.

Kansalaiset - pian voitte irroittaa ketjuilla seiniin kiinnitetyn irtaimistonne.

Lopuksi vielä muistuttaisin myyntipisteistämme: ostakaa punaneniä ja huiskuja, tuotto menee lyhentämättömänä keskustapuolueesta kärsineille!


Kiitos ja anteeksi, kohti parempaa tulevaisuutta!

3 kommenttia:

  1. Kiitos ja anteeksi: missä elämäni onkaan?

    VastaaPoista
  2. Jos metiaan on luottamista, niin politiikan kentillä on tosissaan businesmannien tavoitteena viime vuosina ollut kova pyrky ostaa puhtailla, monien mankeleiden lävitse miltei näkymättömiksi litistetyillä seteleillä ministereitä. Kokkoomukselainen on tietenkin ollut tavoitelluin, mutta hätäjälin olisi kepulainenkin käynyt.., jos olisi joku suostunut loekkoomaan.

    Tämä synopsiksesi Vanhasen puheeksi on muuten täydellinen, mutta siitä puuttuu lopullinen ratkaisu kepulaisten valtavasta armeijasta, että mihin he itse itsensä tunkevat?

    Katos kun heidän valtakaudellaan on maatalouskin ajettu miltei nollaan ettei heitä talikon varteenkaan enää tarvita...

    Moni kepulainen ei kuitenkaan voi loikata vakaumuksellisista (kun sitä ei ole) syistä sen enempää vasemmalle kuin oikeallekaan, ja koska kaikki eivät osaa Ruotsia nousee RKP:n (sama kuin Rovaniemen KonePaja?) ovelle pönkä sen jälkeen kun se yksi entinen luuviulu maalaispoika on laulanut (ruotsiksi) itsensä vallihaudasta ylitse ja Persujen puolueeseenhan muualta muuttaneita ei oteta ilman ikätestejä.

    KD varmaan kävisi ellei Kiärijäenen kuorsaisi kirkon takapenkillä, Väyrynen laskisi lampaita lehtereillä ja Jäätteenmäki olisi pyrkimässä pappisseminaariin.

    Olisiko Köyhien puolueen vahvistaminen entisillä kepulaisilla millainen urkko?

    VastaaPoista
  3. Ammattikepulaisten sijoituksen ongelma on siinä, etteivät he vahingollisuutensa vuoksi sovellu juuri mihinkään.

    Onneksi heidän määränsä ei ole ihan niin valtava.

    Mitkään suursikaloiden kaltaiset keskitysleirit eivät tulisi kysymykseen, asia täytyisi hoitaa asiallisesti ja eettisesti.

    Ev.lut kirkko voisi tulla apuun ja sijoittaa suuren osan kolehtihaavin kantajiksi, haudankaivajiksi, saarnojen kirjoittajiksi ja muihin isoille kepulaisille luontaisiin töihin.

    Kolehtihaavin kantajia täytyisi luonnollisesti valvoa riittävästi, mutta epäilemättä rahamäärä kasvaisi, kun siinä olisi tuollaisia luontaisia "tyhjennä taskusi"-tyyppejä.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)