tiistai 27. huhtikuuta 2010

Entä, jos....

















Brittifyysikko Stephen Hawkingin tekniset apuvälineet ovat kertoneet mielipiteenä, että mahdollisten avaruusolentojen edessä pitää pitää turpa kiinni, saattavat tehdä meistä pihvikarjaa, sillä avaruuden MTK on armoton!

Entä, jos avaruusolentojen viesti ei todella olekaan: Meillä on teille pelastus ja läälyläälyä, onks nyt kiva ja mukava? 

Oletteko tarkkailleet ympäristöänne, entä jos he ovat jo saapuneet? Katselevat sinua arvioivasti; tuosta syön korkeintaan pään ja perseen, loput annan alienkoiralle...

Todisteita on lukemattomia, jos ne vain osaa lukea oikein!

Mikä selittää naapurisi oudon käytöksen? Entä suomalaiset poliitikot, ei kai ne ennen ihan tuollaisia olleet? Eikö Marketista ostamasi liha näyttänytkin hieman omituiselta? Lehdistökin kirjoittaa oudosti ja erilaiset salaliitot ovat suorastaan selviöitä.  - Asia taitaa tarkemmin mietittynä sittenkin olla aika selvä, vai kuinka?

Kaiken varalta - tähyilkää, tähyilkää lakkaamatta taivaalle, jonain päivänä he kuitenkin saapuvat...

2 kommenttia:

  1. Joo, kyllä nämä avaruuden olioidit ovat jo täällä läsnä.

    Tänä aamuna yksi avaruuden äljäke istui liiterin vintillä, sahajauhokasan päällä lukien ulkonevat silmät muljahdellen venäjänkielistä, vuoden 1948 Kommunismi-julkaisua värikkäiden Neuvostoliitto-lehtien, puoluekerhoissa laadittujen pöytäkirjapinojen ja "Mikä on Euroopan tulevaisuus"-aviisien seassa.

    Minulla oli aikomuksenani alkaa moottorisahaamaan juuri sen olion kurttuisen kallon yläpuolella olevaa kattotuolia palasiksi ja kun en tämmöisiä osaa pelätä, koska olen niitä ikäni nähnyt samoissa toimissa paskahuusseissa, harmaiden hirsitupien öljytuijujen äärellä ja televisioiduissa valtiopäiväavajaisissa, niin sanoin sille selvällä savonmurteella, että alappas kalappia siitä tae Iosif Vissarionovitš Džugašvili tulleepi ja köejee sinut siitä Siperijjaan.

    Vittu, mutta piti minun sittenkin säikähtää!

    Se olio alkoi muutamassa sekunnissa muuttaa muotoaan. Sen julmetun nenäkolvin alle ilmestyivät muhkeat viikset ja niiden alle ammottava suu jonka kellertävien hampaiden väliin ilmestyi tyhjästä mahorkkaa täynnä oleva piippu jonka käry täytti pienen vintin kokonaan. Kurttuisen kallonahan peitti pian tuuheanharmaa tukkapehko kuin Luikkolahdelle isäni kanssa kokoama heinäpieles.

    Kun muuta en hätäpäissäni keksinyt, nykäisin Stihlini pyörimään ja vetäisin ammottavan railon keskelle edessäni uhkaavana heiluvaan nenärustinkiin.

    Saatana että siitä se elävä ottikin nokkiinsa!

    Se huljautti ruskean, karvakauluksisen pomppansa levälleen ja kiiltävänahkaiset jatsarit olkapäitäni nykien se sujahti jo purkamani toisen lappeen kautta ulos.

    Siinä se liiteli sinistä taivasta vasten lujin vedoin kuin varikset, jotka pelästyneenä olivat nekin kahmaiseet itsensä lentoon naapuritontin petäjäisestä.

    Se raakunta oli kauheaa kuultavaa! En perkelevie olisi kestänyt sitä kovin kauaa ilman haulikon noutamista, mutta onneksi raakkuja itse syöksyi yht´äkkiä kuin Tupolev alas mäjähtäen suoraan lasten hiekkalaatikon keskelle, kohmeisen hiekkakakun päälle. Tupraus vain ja ilmestys oli poissa.

    Vain hentoinen savukiehkura leijui hetkisen verran miedon itätuulen mukana kuin täytekakkukynttilän loppuunpalanut sydän ja sitten sekin leijahteli pihalla olevan auton peräkärryn alitse nousten toiselta puolelta talven jäljiltä olevaa kukkaperennaa ylös, ja tsuik! Se oliotarina päättyi tähän.


    (Puran parhaillaan pihasauna-varasto-liiterikompleksia ja kun tässä talossa on asunut vanhan kunnon kommunisti P.Juntunen Suomussalmen Juntusrannalta, niin tarinassani mainitsemiani lehtiä ja muuta semmoista on saanut köijätä pois oikein urakalla.)

    Kirjoitin tästä aavesta joskus: http://kivaniemi07.blogspot.com/2008/04/vanhan-kommunistin-haamu.html

    VastaaPoista
  2. Ufofinland( http://www.ufofinland.org/ ) olisi epäilemättä kiinnostunut tästä jälleen uudesta, luotettavasta todisteesta muiden jatkoksi.- Minä puolestani tarkkailen naapurin äijää, olen täysin vakuuttunut, lopullinen tieteellinen läpimurto on vielä harmittavasti tekemättä!

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)