sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Vaikuttaminen vaikuttaa vaikulta

Minä kiroitan nyt, kun mulla on jo pitkään ollut syrämessä semmonen raskas tunto ja päässä painostava ajatus, että paskat ne kansanedustajat oikeasti mitään töitä tekee.

Paitsi se eduskunnan ahkerin kaveri, joka ryhtyi urheilukerhon tilintarkastajaksi.

Yksi edustajista tiettävästi sairastui ylirasitukseen, mutta siltäkin olisi vältytty, jos joku olisi heti reilusti selittänyt talon tavat. "Näin tää läsnäolonappula teipataan pohjaan ja kato tota puhemiestä. Huomaksä, ettei sekään ole oikea, vaan vanerilla tuettu, vakavan näköinen pahvisale."

Lait tulevat EU:sta ja virkamiehet, sun muut asiantuntijat ne täällä olosuhteisiin kirjoittavat. Kansanedustajat sitten, etenkin jos kamerat ovat paikalla, isossa salissa lakia hiovat: nappi vai neppari, nappi vai neppari! Porukan populisti vielä heittää väliin: "eiks kuitenkin vetoketju olis enemmän nykyaikaa?"

Ymmärrän kyllä, että varsinainen kahvin ja pullan suurkulutus tapahtuu valiokunnissa, joissa keskustelukin olisi kansalaisille kiinnostavampaa: "Kyllä meidän pitää silta saada Käräsbyhyn ja neppari lakiin! Ehdottomasti neppari!" ja "meirän pitää saada runsaasti tienparannusta kotoseurulle ja nappi lakiin! Ehdottomasti nappi!"

Lopputuloksena sitten toinen saa sillan Käräsbyhyn ja toinen runsaasti tienparannusta. Ja käsiteltävään lakiin tulevat kaikki aikaansaadut tarkennukset: nappi, neppari ja vetoketju.



Siksikin minä nyt kiroitan, että tympii kansaa edustavien ylimielisyys ja mistään piittaamattomuus. Välillä on vaikea sulattaa, kun edustajien äidit, sukulaiset ja kannattajat vielä kehuvat: "Kattokaa nyt mitä siitä vastenmielisen oloisesta lapsesta on tullu! Ette tainneet uskoa ja luottaa, vai? Siitäs saitte!"

Voitaisiin nyt yhteisesti sopia, ettei kukaan maksa niiden lentolippuja takaisin, kun ne jollain maailman lentokentällä ruikuttavat, koska: yhteistyö on voimaa ja yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen on kansalaisvelvollisuus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)