perjantai 20. marraskuuta 2009

Melkein, muttei ihan














Herra Paavo Lipponen, nyt ei saa luovuttaa, vaikka ette Euroopan keisariksi, vai mikä se titteli nyt olikaan, päässytkään. 

Me muuthan tämän ajatuksen laadun jo sen syntyessä tiesimme, mutta Teille tämä taitaa olla melkoinen pettymys.


Teidän olisi joka tapauksessa jo etukäteen pitänyt tietää, ettei anna hyvää vaikutelmaa, kun akka blogissaan puolustaa kaasuhankkeitanne. Siis Teidän ja niiden venäläisten. Siitä sai jotenkin sellaisen vaikutelman, ettei valta sen tasosta riippumatta, olisikaan teidän käsissänne.

Teidän kaltaisillanne intellektuelleilla on aina ollut se ongelma, etteivät muut tajua asioita tarkoittamallanne tavalla, ennenkuin joskus aikojen päästä, jos silloinkaan. 

Mutta ettehän Te intellektuelleja muuten olisikaan. 


Jaksamista Teille,  Paavo Lipponen! Teidän osaamisellanne ja taidoillanne varustautunut henkilö löytää aina itselleen sopivaa työtä, noin eläkkeelläkin ollessa. 

Voisitte ruveta näin joulunalusaikana esimerkiksi kynttilänjalaksi.

1 kommentti:

  1. Päivän Paavo siis.

    Sillä on niin södet huulet niissä nuoruudenkuvissa. Nyt vanhana
    tämä mies on sitä mitä naapurini kirjailija Herra Itse
    sanoo aika hyvin kuin ranskalainen eleganssitaituri sisältä ja
    ulkokuoren tapakulttuurissa silti jotain suomalaista portsaria!
    Totesin, että kettuhan on oranssi päältä ja valkoinen alta ja
    häntä, se millä hänet tunnistaa on samalla lailla liberaalisen
    OSS ja pörrönen mutta kun tarkasti katsoo asiat päättyvät
    vitivalkoiseen terään.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)