maanantai 19. lokakuuta 2009

Virikkeetön ja väritön lapsuus














Kansakoulun(vastaa nykyistä peruskoulua) luokkakuva 1970-luvun alusta. Kuva on mustavalkoinen, sillä värit keksittiin vasta joskus 80-luvun puolivälin jälkeen.


Oppilasaines on kuvassa silmiinpistävän vanhaa, koska luokallejääminen oli yleistä, väestön nykyistä heikomman henkisen kehityksen vuoksi. Tämän tärkeimmäksi syyksi tutkimukset ovat yksiselitteisesti osoittaneet sähköisten viestintävälineiden puuttumisen.

Nykyään ei voida tajuta niitä vaurioita, joita irc-gallerian,irc:n,  suomi24:n ja reaaliaikaisen tissikuvauutisoinnin puuttuminen aiheutti nuoressa mielessä!

Televisiossa oli vain puolitoista kanavaa, joista tuli vaan jotain ihme televisioteatterin esityksiä. Ei puhettakaan tärkeimmistä 4D- tai Discovery-kanavan dokumenteista. Tietokoneesta ei oltu kuultukaan, saati KÄNNYKÄSTÄ!

Ei voinut soittaa edes kriittisellä hetkellä: "Mä oon ny tääl kaupas, pitiks mun tuoda tomaatteja vai kurkkuja?" tai "tuunks mä nyt vai sit, vai sättäillänkö?"

Kaikkein pahimpana tuossa öljytuikkujen ajassa voi pitää juuri kommunikointimahdollisuuksien puuttumista. Kun ei ollut tekstiviestejä, chatteja sun muita, joutui välillä kohtamaan ihmisiä jopa silmästä silmään. Jokainen ymmärtää halutessaan, että sellaisista traumoista ei selvitä hetkessä. Voi prkle, missä mun lääkkeet on...

2 kommenttia:

  1. no tahrottamosti sanon not tiissa ehrottaman pers reiiästä

    VastaaPoista
  2. Saatan olla kanssasi samaa mieltä.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)