perjantai 23. lokakuuta 2009

Henkistyin portaissa

Tänään tajusin,että kaikki on minusta itsestäni kiinni. Elämä menee hukkaan jos sen käyttää vain elämiseen. Pitää olla jotain enemmän, jotain suurempaa, jotain jonka voi saavuttaa vain posetiivisella asenteella, joka nostaa ihmisen aina vain uusille tasoille, kunnes kokee upean valaistumisen. 



Kielteinen ihminen näkee edessään puoliksi tyhjän viinalasin, kun posetiivisen elämänasenteen omaksunut juo lasin tyhjäksi ja tilaa uuden tilalle. Ihmisen oppiessa aidon myönteisyyden, pystyy hän kolmenkymmenen uhrautuvan vuoden jälkeen saatujen potkujenkin johdosta toteamaan: "Kiitos, että sain olla näinkin kauan."


Jatkuva kasvu ei ole vain talouselämän termi, vaan ihanteellisessa tapauksessa käsitteen pystyy ottamaan käyttöön myös omassa elämässään. 

"Olen työnarkomaani ja paneudun kaikkeen tekemääni satakymmenenprosenttisesti."  Tämän syvällisen ja loppuun asti mietityn lauseen sisältöä soisi jokaisen pohtivan.  Ihmistä kuluttavan negatiivisuuden tunnistat itsessäsi, jos luulet sen tarkoittavan samaa kuin: "Olen riippuvaisuuksiin taipuvainen persoona, jolla on ongelmia alkeellisen matematiikan kanssa." 

Kohti uutta henkistä kasvua, kohti uutta ihmisyyttä! Suhdanteista huolimatta osastomme tulee yltää tässä kvartaalissa neljän prosentin kasvuun...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)