perjantai 17. huhtikuuta 2009

Kekkosen ruosteinen kalju avautuu uutuusteoksessa








(klikkaa kuvasta se isommaksi)











Riku Riemun uutuuskirja tuo arvokkaan lisän maamme tuottoisaan Kekkos-tutkimukseen. Ensi vuoden Tieto-Finlandialla palkitussa teoksessa Riemu luotaakin kauniisti ja syvällisesti erään kaljun anatomiaa.

Kekkos-tutkimuksessaan journalistina tunnetuksi tullut kirjailija Riemu menee rohkeasti pintaa syvemmälle. Aiheen niin vaatiessa hän naaraa ruskeavirtaisen tiedonvaltameren aina sen viimeisiä pohjamutia myöten. Ei siis mikään ihme, että hänen kirjansa rakastetusta yksinvaltiaastamme on kiistatta tähänastisista paras.

Riku Riemun tuoreen teoksen arvoa ei himmennä lainkaan, että hän antaa teoksensa sivuilla aiheensa puhua puolestaan - päinvastoin!

On meidän kaikkien yhteinen ilo, että Riemu on viime vuosina saanut olla kadehdittavalla näköalapaikalla. Hyvässä YYA-hengessä hän on käynyt lukuisia luottamuksellisia keskusteluja Kekkosen kanssa ja saanut näin arvokasta ensikäden tietoa.

Tämä ei olisi ollut mahdollista, ellei sattuma olisi ohjannut Riku Riemua kauan kateissa olleen kuulapään äärelle. Riemun ensikohtaaminen suuren johtajan kanssa helsinkiläisellä kirpputorilla oli sekä koskettava että ikimuistoinen:

"Tunnistin jo kaukaa terskanmuotoisesta profiilista, ketä venäläiset olivat kaupittelemassa kirpputoripöydällään. Lähestyessäni kansakuntamme isää ja ruorimiestä otin kunnioittavasti hatun päästäni. Kunnon lehtimiehen tavoin halusin saavuttaa luottamuksellisen keskusteluyhteyden hänen kanssaan.

Ruosteesta huolimatta Kekkosen kupoli säteili ainutlaatuista karismaa. Eikä hän muutoinkaan ollut muuttunut. Presidenttimme oli edelleenkin henkisesti erittäin vireä ja ruumiilliselta kunnoltaan nuororukaisen veroinen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)